Ahdistaa. Naurattaa.

14.3.2018

 

Oletko työssäsi ollut mukana tilanteessa, jota jälkeenpäin häpesit?

 

Minä olen silloin tällöin hävennyt ja ihmetellyt, mitä tapahtui päivystyksen ensiapuhuoneessa joskus vuosia sitten. Paareilla makasi nuori nainen, joka oli yrittänyt itsemurhaa syömällä liikaa lääkkeitä. Minä olin lääkäri, joka vastasi hoidosta. Hoitajat sen hoidon antoivat ammattitaitoisella rutiinilla. Hoitoon kuului letkutus, mikä näytti raa'alta toimenpiteeltä. Naisen suuhun ja mahalaukkuun työnnettiin letku, jota pitkin mahansisältö valui ämpäriin.

 

Se, mitä olen hävennyt ja ihmetellyt oli potilaan tunteeton, jopa kova ja tyly kohtelu. En tiedä, oliko syynä osaksi se, että sama nainen oli tuotu samaan hoitoon samasta syystä edellisenä päivänä. En enää muista, kuinka itse käyttäydyin, mitä sanoin, järjestinkö naiselle jatkohoitoa tai psykiatrista apua.

 

 

Sosiaaliset puolustusjärjestelmät

 

Päivystysillan tapahtuma palasi mieleeni, kun luin artikkelia sosiaalisista puolustusjärjestelmistä. Ne toimivat varsinkin sosiaali- ja terveysalalla, missä tehdään työtä ahdistavien asioiden parissa. Yhteisöt puolustautuvat ahdistusta vastaan samoin kuin me yksittäiset ihmisetkin. Yhteisöiden puolustautumiskeinot ovat siinä mielessä harmillisia, että ne voivat synnyttää toimintatapoja, jotka haittaavat yhteisön ensisijaisen tehtävän suorittamista, mutta suojaavat työntekijöitä ahdistukselta.

 

Minun esimerkissäni me päivystyksen henkilökuntana kohtelimme avutonta potilasta kovin ottein. Ehkä hän oli silmissämme luuseri, epäonnistunut, taas repsahtanut, hoitokielteinen. Sijotimme häneen pahan. Se suojasi meitä ahdistukselta, keinottomuuden ja voimattomuuden tunteelta, surulta, kuolemanpelolta, elämän arvaamattomuuden pelolta. Saimme pysyä hyvinä, ammatillisina, taitavina, pystyvinä ja tunteemme hallitsevina.

 

Olisinko voinut toimia toisin? Olisin voinut sanoa: "Hei, tehdään vähän nätimmin!" Olisimme voineet pitää pikku tauon ja puhua päällimmäiset tuntemukset. Olisimme voineet pyytää työnohjausta ahdistavien ja vaikeiden tilanteiden käsittelemiseksi.

 

 

Tiedostaminen auttaa

 

Ihminen ja työyhteisöt tarvitsevat suojia, puolustuskeinoja, jotta pysyvät toimintakunnossa. Kun tiedostan toimintaani, voin vähentää ahdistavien asioiden kieltämistä ja siirtämistä pois minusta. Voin vähentää vastuun siirtämistä toiselle yksikölle tai pakenemista kiireen tai systeemin rakenteiden taakse. Sen sijaan voin ottaa asiat puheeksi, voin opetella sietämään ahdistusta hetken aikaa ja toimimaan inhimillisenä, tuntevana ihmisenä. Voin ottaa avuksi huumorin ja luoda kokemuksistani vaikka maalauksen tai runon. Voin juosta, kutoa, veistää veneitä, hiihtää. Sama koskee työyhteisöjä.

 

Tuli mieleen, että olen havainnut päivystyksen ja ambulanssien henkilökunnalla hyvää, omanlaista huumoria. Ei paha puolustusjärjestelmä.

 

_

 

Blogin virikkeenä Ari Takalon artikkeli "Ahdistusta vastaan suojautuminen työyhteisötasolla. Sosiaaliset puolustusjärjestelmät lähisuhdeväkivaltaan puuttumisen esteinä terveydenhuollossa" Psykoterapia (2017),36(4).

 

Linkki Ari Takalon graduun
 

Share on Facebook
Please reload

Uusimmat blogitekstit

14.10.2019

26.8.2019

Please reload

Arkisto
Please reload

Tunnisteet
Please reload

Seuraa Sanamieltä
  • Black LinkedIn Icon

© 2019 Sanamieli

Rekisteriseloste  Sivustolla käytetty maalaus: Kaisu Heikkilä

Verkkosivut: Creado