Minä olen peili

10.4.2018

 

Arvo Pärtin rauhallinen, mietiskelevä Spiegel im Spiegel (Peili(t) peilissä) kertoo kuulokuvana siitä, kuinka minä peilaan sinua. Kuinka joen vesi peilaa taivasta.

Olemme peilejä toinen toisillemme, vuorovaikutamme toisiimme. 

 

Keskustelemme. Huomaan, että kumarrun eteenpäin, kun sinä kumarrut. Nojaan leukaa kämmeneen, kun sinä nojaat. Huokaamme syvään lähes samaan aikaa, hymyilemme, nauramme. Peilaan eleitäsi ja liikkeitäsi. Pyrin samalle aaltopituudelle kanssasi, haluan ymmärtää, olla puolellasi, osoittaa kiinnostusta ja kannatusta. Viimeksi mainitsemani pyrkimykset eivät yleensä ole tietoisia, vaan kuluvat ihmisen tarpeeseen liittyä toiseen.

 

Kerrot huolestasi. Otsasi rypistyy, katsot pöydän pintaan. Minä tunnen pienen ahdistuksen painon rintakehälläni, otsalleni saattaa nousta ryppyjä. Saan kiinni siitä, miltä sinusta tuntuu, koska minusta tuntuu vähän samanlaiselta. Minulla on samanlaisia tuntemuksia ja tunteita.

 

 

Peilejä solutasolla

 

Aivojen peilisolut siellä tekevät oppimaansa työtä: liikkeeseen reagoivat solut aktivoituvat silloin, kun näen sinun liikkeesi ja saavat minut myötäilemään. Osa ihmisten vuorovaikutuksesta voidaan jäljittää solutasolle, peilisoluihin. Myös tunteet peilautuvat, osin niihin liittyvien ilmeiden ja eleiden ansiosta. Tulemme ymmärretyiksi.

 

Hyvä, tarkka ja herkkä peili, empaattinen ihminen on ihanteellinen terapeutti. Työ on hänelle henkisesti kuluttavampaa kuin kollegalle, joka peilaa "sumeammin", etäämpää, epätarkemmin. Peilimme ovat erilaisia ja meidän olisi hyvä tuntea omamme.

 

Geenien koodaamat peilisolut ovat virittyneet sen mukaan, millaisia ärsykkeitä ne ovat saaneet. Minun kasvuympäristössäni, monen sukupolven suurperheessä kohtasivat erilaiset tunne-, vuorovaikutus- ja elämäntapamallit, taakat ja selviytymiskeinot. Se kouluttti peilisolusysteemiäni kiitettävästi.

 

Niin, se Pärtin musiikki. Miten sitä voisi kirjoittaa? Se on vuoropuhelua, jossa viulu ja piano kertovat, antavat toisilleen vihjeitä, tukevat ja komppaavat toisiaan, kehittelevät ja ehdottavat, vetävät ehdotuksia takaisin, puolustautuvat. Ne pyrkivät ymmärrykseen.

 

Musiikki kuvaa, kuinka terve, elävä ihminen kommunikoi. Kuinka joen pinta heijastaa taivaan sävyjä.

 

Miltä tuntuisi, jos toinen instrumentti soittaisi jäykästi ja niukasti vain yhtä tai kahta vaimeaa tai jyräävää säveltä? Miltä tuntuu, jos ajatukset ja kokemukset eivät kohtaa? Jos peili on maalattu mustaksi?

 

Entä jos peili on säröillä tai pirstaleina? Tai miltä tuntuu, jos huomaat joutuneesi naurutaloon kuperien ja koverien peilien keskelle?

 

 

_

 

Lähteenä käytetty:

Peilautumisjärjestelmät. Teoksessa Ihmisen mieli. Riitta Hari et al. (toim.) Gaudeamus 2016.

Share on Facebook
Please reload

Uusimmat blogitekstit

14.10.2019

26.8.2019

Please reload

Arkisto
Please reload

Tunnisteet
Please reload

Seuraa Sanamieltä
  • Black LinkedIn Icon

© 2019 Sanamieli

Rekisteriseloste  Sivustolla käytetty maalaus: Kaisu Heikkilä

Verkkosivut: Creado