Marjakompotti, enemmän kuin marjat

24.7.2018

 

Mansikkakakku kuuluu heinäkuun helteisiin: ihastellaan makeita, hiukan kirpeitä ensimmäisiä mansikoita, joiden pehmeys pyöristyy kermavaahdon kanssa suuta hiveleväksi herkuksi. Mansikkakakkuun johtaa tukala helle, loputtoman pitkät pöyheät vihreät rivit, jomottava selkä, särkevät takareidet. Koska iloisenpunaiset, mehukkaat marjat kiiltävät auringossa, vaivoja ei lasketa.

 

Etelä-Ruotsissa mansikkapenkit olivat yhtälailla reheviä ja marjat ensimmäisinä päivinä makeita. Pian suu kyllästyi mansikan makuun ja selkä paloi niin, että nukkumisesta ei tullut mitään. No, selkänahka uusiutui ja keho vahvistui. Me neljä teiniä olimme samoilla mansikkapelloilla, missä tätini oli kyykkinyt muutamaa vuotta aiemmin. Skånen murre oli mukavan erilaista ja tyttöjen kanssa reissaaminen kivaa. Minä olin melkein mummolassa, koska äiti oli ollut lähiseudulla sotalapsena. 

 

Hillasuolle en kaipaa. En ole koskaan löytänyt hilloja syötäväksi asti. Muutaman kerran olen tuloksetta etsinyt apajaa. Eräällä hillareissulla eksyin lasten kanssa tiettömään soiseen pusikkoon. Siinä sain käyttää kaikki äidin ja valmentajan taidot, että 6- ja 9-vuotiaat pojat jaksoivat raahustaa sääskien, mäkäräisten ja helteen keskellä ryteikön läpi. Kompassi oli mukana, mutta se sekosi maastossa, eikä ohjannut sinne, minne minun vaistoni sanoi.  Onneksi kohtasimme mönkijän ja pojat pääsivät sen kyydissä autolle. - Vieläkin tekee pahaa, joskus kun ajan silloisen parkkipaikan ohitse. 

 

 

Esikuvat

 

Kun olin lapsi, äiti vei meidät mustikkametsään Pudasjärven vaaroille. Pappa rohmusi mustikoita vaaran rinnettä kontaten ja keräsi marjat repun eräsäkkiin. Minulla oli poimuri ja ämpäri. Ihmettelin, miten äiti ja siskot jaksavat poimia aina ämpärin täyteen. Eväät olivat parasta, makkarat ja leivät, ja nuotion savu ja kahvit, jotka keitettiin oksanhankaan nostetussa pannussa. 


Mustikkametsä ei nykyäänkään vaadi yhtä paljon kuin hillasuo ja mustikoita ymmärrän paremmin kuin hilloja.

 

Kaikkein mieluisin metsämarja on puolukka. Syksyn metsässä on viileää ja sää kuulas. Puolukat erottuvat mättäistä, maastossa on helppoa kulkea ja apajat ovat hyvät. Se sopii minulle. Puolukka-aikaan löytyy usein myös kangasrouskuja. Punainen, tumman vihreä ja mehevän ruskea sopivat hyvin yhteen metsässä ja lautasella. 

 

En suinkaan joka vuosi ehdi tai jaksa kiinnostua metsän ja maan annista, mutta joka vuosi haaveilen siitä. Olenhan syvimmiltäni luontoihminen, metsästäjä-keräilijäsukua.

 

Ensimmäiset mansikat odottavat jääkaapissa puhdistamista ja pakastamista. Marjapenkkien ja -mättäiden rituaalit, hillasoiden intohimot ja herukkapensaiden kunnia-asiat eivät ole merkityksettömiä meille luonnon lapsille.

 

 

Kirjoitusharjoitus:
Kirjoita arkisesta työstä, liitä mukaan muistoja, kokemuksia, tunteita, mielipiteitä, päätelmiä. Voit tiivistää sanomasi mietelauseeksi tai aforismiksi.


 

Share on Facebook
Please reload

Uusimmat blogitekstit

14.10.2019

26.8.2019

Please reload

Arkisto
Please reload

Tunnisteet
Please reload

Seuraa Sanamieltä
  • Black LinkedIn Icon

© 2019 Sanamieli

Rekisteriseloste  Sivustolla käytetty maalaus: Kaisu Heikkilä

Verkkosivut: Creado