Käytävä

11.9.2018

 

Kirjoita kuvasta. Valitse valokuva, joka herättää tunteita. Voit vastata seuraaviin kysymyksiin: Milloin kuva otettiin? Miksi se otettiin? Keitä tai mitä kuvassa on? Kuka puuttuu kuvasta? Kuka kuvasi? Millainen tunnelma on kuvassa? Mitä tapahtui sen jälkeen? Mitä muistoja ja tunteita kuva herättää?

 

 

_

 

 

Kuva on otettu Oulun yliopistollisessa sairaalassa parikymmentä vuotta sitten. Luulen, että käytävä on B1- ja B2-rakennusten välisessä hallintosiivessä. Seinään ja oveen osuu yläikkunoiden läpi kova kevättalven valo, joka heijastuu vastakkaisen rakennuksen vaaleasta pinnasta. 

 

Olen yksin, kuljen käytäviä ja kulutan tunteja. Nyt ei ole kiire, toisin kuin opiskeluaikana. Silloin en kuvannut näkymiä, vaan kiirehdin luentosaleihin, demonstraatioihin osastoille ja harjoittelemaan poliklinikoille. Silloin selkeät käytävät ja karu sisustus ohjasivat pysymään asiassa tehokkaasti.

 

Valo tuo mieleen läpivalaisun - vaikka se on minulle tuttu vain sanana - tai tutkivan katseen, joka tuntuu sokaisevan minut. Tutkivan katseen tiedän monista testeistä ja vastaanotoilta. Siinä tulee alaston olo enkä voi aivan luottaa, etteikö minun ajatuksiani voisi lukea.


Minäkin olen katsonut ihmisiä tutkivasti: Mitä tarkoitat? Mitä mielessäsi liikkuu? En ole osannut lukea ihmisten ajatuksia.

 

 

Roolin suojissa

 

Käytävän lattialaatat heijastavat valon kuin juuri kiillotettuina. Sairaala on puhdas ja järjestyksessä, se lisää luottamusta. Sairaalaan kuuluvat valkoiset takit, käsineet, maskit ja myssyt. Ne suojaavat minua potilasta ja työntekijöitä kosketukselta ja tartunnalta. Ne vähentävät myös haavoittumista, koska ne osoittavat potilaan ja hoitajan roolit.

 

Rooli ja suojavarusteet voivat pystyttää myös läpipääsemättömän muurin potilaan ja hoitajan väliin. Mikä määrä suojaamista on välttämätöntä ja riittävää?

 

 

Mustavalkoinen muisto

 

Kuva tuo mieleeni mustavalkoisen ajan, kun kävin katsomassa äitiäni hänen viimeisinä viikkoinaan. Värit himmenivät, jäi vain teho-osaston vihreä, hoitajan asun vaaleansininen ja valkoinen. Kuolema odotti hetken takana kuin sokaiseva kevätvalo. Mikään kaihdin ei voinut estää sen tunkeutuvaa voimaa.

 

Lopulta, kun kuolema sai tulla, hälinä vaimeni. Oli rauhallista kuin tummanvihreä köynnös varjoisalla seinällä. Kotona minua odotti mustalla liinalla peitetty pöytä, jolla paloi yksi kynttilä. Elokuun hämärä yö hiljeni.  
 

Share on Facebook
Please reload

Uusimmat blogitekstit

14.10.2019

26.8.2019

Please reload

Arkisto
Please reload

Tunnisteet
Please reload

Seuraa Sanamieltä
  • Black LinkedIn Icon

© 2019 Sanamieli

Rekisteriseloste  Sivustolla käytetty maalaus: Kaisu Heikkilä

Verkkosivut: Creado