Yksin

25.12.2018

 

Olen ollut yksin tätini rantamökillä, heinäkuussa, kun pienen joen vesi tuntuu lähes ihon lämpöiseltä ja kuivan soratien rahina lenkkareiden alla kuulostaa juuri niin irtonaiselta kuin pitää. Askelet antavat rytmin ajatuksille, sanoille joita etsin. Jokisuiston pusikot ja siellä täällä erottuvat mökit eivät häiritse, eivät myöskään sääsket. Yksinolo on ollut täynnä kirjoittamisen ja löytämisen iloa. 

 

Olen ollut yksin satapäisen ihmisjoukon keskellä kirkon penkissä laulamassa Kauneimpia Joululauluja, kun laulu resonoi kehossa ja rakennuksen seinissä, ilmassa, ikkunoissa, urkupilleissä. Tai seuraamassa sotilasvalaa yhtenä äitinä satojen läheisten joukossa, kun suuri yhteinen asia kerää meidät alleen kuin kupu. Me ihmiset hengitämme yhteen tahtiin, pidätämme hengitystä ja huokaamme samaan aikaan. Harmoninen kupu ei ole eristänyt minun riitasointujani, kritiikkiäni, pelkojani, haavojani, epäilyksiä.

 

Olen ollut yksin tunturissa, mäkäräisten ja sääskien tunkiessa nenään, korviin ja suuhun, kun kukaan ei odota minua kellon tai työlistan kanssa ja kun puiden häiritsevä kasvusto jää taakse ja näen kumpuilevan horisontin. Polku tai määränpää ovat sivuseikkoja, sillä kuljen eteenpäin ja sisäänpäin. Mieleeni iskostuu haave: haluan palovartijaksi tälle tunturille. Yksinäinen työ tuntuu pelkästään houkuttelevalta: kerrankin saan olla rauhassa.

 

Olen ollut yksin perhejuhlissa ja kollegoiden parissa, kun puheensorina ja tunnelma tiivistyvät, ääni nousee, keskustelijat kumartuvat lähemmäksi toisiaan. Kaikki ovat yhtä, samalla viivalla ja nauravat samalla hengenvedolla. Jokainen ymmärtää yhteistä kieltä, heitot ja fraasit saavat jokaisen hymähtämään. Minun on vaikea peittää sitä, että olen erilainen. Katson ja kuulen kaikkea sivusta – en ylä- enkä alapuolelta.  

 

Olen ollut yksin synnytyspöydällä, kun syntyvän lapsen isän lämmin syli on tukenut minua. Synnytyssalin ihmiset ovat turvallinen, pehmeä huopa, jonka sisällä koen kivun ja pelon, luottamuksen ja toivon yksin.

 

Olen ollut yksin keskustelu- tai kirjoittajaryhmässä, jossa jokainen jäsen pysähtyy kuuntelemaan itseään, kirjoittaa ajatuksiaan ja kertoo niistä muille. Minun kokemukseni saavat uusia sanoja ja ymmärrän niitä uudella tavalla, kun joku ryhmän jäsen jakaa omastaan. Minun on helppo liittyä heihin, joiden seurassa on turvallista olla yksin ja kohdata omat ajatukset.

 

Yksinäisyyttä loitommas - Taiteilijan joulusaarna 2018 (Pajtim Statovci, Yle)

 

Mitä ajatuksia sinulla herää Taiteilijan joulusaarnasta?

 

Share on Facebook
Please reload

Uusimmat blogitekstit

14.10.2019

26.8.2019

Please reload

Arkisto
Please reload

Tunnisteet
Please reload

Seuraa Sanamieltä
  • Black LinkedIn Icon

© 2019 Sanamieli

Rekisteriseloste  Sivustolla käytetty maalaus: Kaisu Heikkilä

Verkkosivut: Creado