Sudenhampainen kaulanauha lapselle

6.5.2019

 

Toinen lukemani kirja oli Yrjö Kokon Sudenhampainen kaulanauha. Neli-viisivuotiaan käsiin se on kookas. Muistan vieläkin paksut sivut, helposti luettavan kokoiset kirjaimet, leveät marginaalit ja mustavalkoiset kuvat, joissa oli lappalaisia.

 

Meidän perheessä lähdettiin lomalla Lappiin. Pösöön pakattiin lapsia, teltta, pulläsäkki ja perunasäkki. Isä ajoi tottuneesti ja väsymättä. Noustiin Kemiin, jossa eräällä kerralla meni jäähdyttäjä. Vaikka oli viikonloppu, korjaamon mies sai meidät uudestaan liikkeelle. Kemi sai pitkän miinusmerkin kymmeniksi vuosiksi. Ajauduin sinne seuraavan kerran vasta opiskeluaikana kesätöihin. Silloinkin oli tukalaa, koska lepuutin kaksosia odottavaa kehoani sairaalan asuntolassa, joka kuumeni hellepäivinä sietämättömäksi.
Korjaava Kemi-kokemus tuli puoli vuotta sitten Kivalo-opiston kirjoittajakurssilla, jossa oli yhtä innostavaa opettaa kuin muuallakin. 

 

Kemistä ajettiin Rovaniemen kautta pohjoiseen. Lapissa olimme vasta myöhään illalla tai yöllä, kun tuntureita alkoi näkyä taivaanrannassa, vieressä kohosi seinämä ja tien toisella puolella maa katosi rotkoon.

 

Etsimme sopivan puropaikan, jonka rantaan tehtiin leiri. Pystytettiin teltta, käytiin jääkylmässä vedessä uimassa, keitettiin kahvit ja varmaan perunatkin. Paistettiin makkaraa.

 

Mentiin nukkumaan huvilatelttaan. Oli valoisaa kuin päivällä. Teltan pohjan alla tuntui karhea varvikko, joka pisteli avojalkaan ulos mennessä. Solina ja kohina kuului joka puolella, mutta uni tuli nopeasti. 

 

 

Lunta kesällä

 

Aamulla lähdettiin jatkamaan matkaa. Korkealla tunturin rinteellä näkyi lunta. 
"Juoskaapa tuonne", isä sanoi. Juostiin, kiivettiin, puuskutettiin, kilpailtiin. Heiteltiin lumipalloja ja laskettiin pyllymäkeä. 

 

Tultiin alas rinnettä ja lähdettiin eteenpäin. Sinisiä huippuja näkyi, erisävyisiä ja -muotoisia. Katsottiin kauas. Tuntui jotenkin rauhalliselta, vaikka välillä nahisteltiin.

Kun ajettiin ylämäkeä, vänkärin penkillä istuja taputti kojelautaa.
"Hyvä, Pösö, hyvä. Vielä, vielä!"


Isä ajoi, auto eteni vakaasti kuin juna. Pelotti vain vähän, silloin kun vieressä oli syvä pudotus.

 

Päästiin Jäämeren rantaan. Käytiin uimassa jääkylmässä vedessä. Nuotio tehtiin ja teltta saatiin jotenkin pystyyn kivien päälle. Kerättiin simpukoita ja sileitä kiviä tyhjentyneeseen pullasäkkiin. Säkki tungettiin penkin alle. Minä kuulin säkistä simpukan äänen. Se oli kuin lokin rääkäisy.

 

Ajettiin kaupunkiin, jossa kuivui pahalle haisevia kaloja telineillä. Jäätelö oli kallista Norjassa, mutta ostettiin jokaiselle jätskit kuitenkin.

 

 

Viikon loma

 

Lapissa käytiin joka kesä, ajettiin halki pohjoisen Suomen Jäämerelle ja viivyttiin pari päivää tunturien keskellä, ajettiin yötä myöten takaisin kotiin äidin ja pikkusisarusten luokse. Silloin en ajatellut sitä, että autoilija-isäni käytti yhden viikon vuoden parhaasta työajasta lomaan lasten kanssa. 

 

Lappi on jäänyt meihin sisaruksiin. Inari, Karesuvanto, Muonio, Nuorgam ovat olleet työ- tai kotipaikkojamme. Isän tai äidin suku eivät ole Lapista, mutta olisikohan sillä jotain tekemistä asian kanssa, että vanhempamme kävivät häämatkalla Jäämeren rannalla.

 

Kysyitkö, mikä oli ensimmäinen lukemani kirja? Se oli Arvid Lydeckenin Meren pohjalla, jonka on kuvittanut Rudolf Koivu.

 

 

Kirjoitusharjoitus: 

Valitse kuva, joka alkaa kertoa tarinaa. Kirjoita se pidättelemättä. 

 

Share on Facebook
Please reload

Uusimmat blogitekstit

14.10.2019

26.8.2019

Please reload

Arkisto
Please reload

Tunnisteet
Please reload

Seuraa Sanamieltä
  • Black LinkedIn Icon

© 2019 Sanamieli

Rekisteriseloste  Sivustolla käytetty maalaus: Kaisu Heikkilä

Verkkosivut: Creado