Kuka olen - monta minua

27.7.2019

 

Neljän lapsen äiti, 69-vuotias nainen katoaa Soulin metroasemalla. Läheiset etsivät häntä ja kokoavat samalla omaa ja yhteistä kuvaa äidistä. He toteavat, että jokaisen kuva on erilainen. Lapset ja puoliso tajuavat, etteivät he tunne kadonnutta. 


Eteläkorealaisen Kyung-sook Shinin teos Pidä huolta äidistä (into-kustannus 2015) pysäytti minut miettimään, kuka minä olen. Tunteeko kukaan minua ja minkä osan minusta kukin tuntee? Mikä osa minusta pääsee esiin kunkin seurassa? 


Kirjoitin luettelomaisen tekstin. Annoin mieleeni tulla ihmisiä ja kirjoitin, kuka minä olen hänelle ja mikä meitä yhdistää. Jos kysyisin heiltä itseltään, saisin varmaan erilaisia kuvia. 


Voit tehdä samoin. Voit myös valita jonkun / joitakin ihmisiä ja heihin liittyviä tapahtumia. Mitä ne kertovat sinusta? Mitä nämä ihmiset kertoisivat sinusta?

 


Eevalle olen tuttavan lapsi ja terapeutti. Meitä yhdistävät tapahtumat neljänkymmenen ja viidentoista vuoden takaa.


Ari-Pekalle olen edesmenneen ystävän kasvinkumppani ja leikkitoveri. Meitä yhdistää menetys. 


Pirjolle olen ystävän sisko. Meitä yhdistää iloinen muisto siitä, että hän ompeli sulhaselleni paidan ja minulle osia hääpukuun.


Maijalle olen sukulainen, serkun tyttö, jonka hän tuntee lapsesta asti. Meitä yhdistävät sama sukupuu ja asuinseutu.


Leenalle olen kirjoittajaystävä ja lääkäri, joka ei kuunnellut jaksamisen rajoja. Meitä yhdistää auttajuus.


Arjalle olen äidinpuoleisen sukuni jäsen ja karjalainen. Meitä yhdistää mummini ja Arjan äidin, kahden evakon ystävyys.


Pertille olen pikkuserkku isän puolelta. Meitä yhdistää halu kantaa yhteistä vastuuta sekä isämme, pohjoissuomalaiset serkusmiehet.


Hannelelle olen kirjoittaja ja Sanamieli. Meitä yhdistää rakkaus kieleen ja taipumus tehdä enemmän kuin on välttämätöntä.


Pekalle olen työhön liittyvä sisarus, lääkäri ja terapeutti. Meitä yhdistää halu auttaa toisia.


Leahille olen kirjallisuusterapeutti. Meitä yhdistää halu käyttää sanoja parantamiseen ja tehdä työtä ryhmien kanssa.


Ristolle olen lapsuuden leikkikaveri ja Sanamieli. Meitä yhdistää veri ja tapa pohtia elämää.


Hannalle olen serkku. Meitä yhdistää herkkyys musiikille.


Antille olen rakentaja-remontoija ja naapurin lasten äiti. Meitä yhdistävät rakennusten ja lasten vaatimukset.


Tarjalle olen isosisko-vertainen. Meitä yhdistää tarve oppia olemaan kantamatta vastuuta.


Taimille olin ammattilainen ja äitini tytär. Meitä yhdisti kiinnostus ihmisen mieleen.


Leilalle olen terapeutti ja kirjoittaja. Hän tunsi äitini. Lisäksi meitä yhdistävät monet muistelut sekä yhteinen teos.

 

Valokuvan teos Happilautta 2019. Alumiinivalu. Hanna Vihriälä. Oulun kaupungin kokoelma, Kajaanintie 46.

Share on Facebook
Please reload

Uusimmat blogitekstit

14.10.2019

26.8.2019

Please reload

Arkisto
Please reload

Tunnisteet
Please reload

Seuraa Sanamieltä
  • Black LinkedIn Icon

© 2019 Sanamieli

Rekisteriseloste  Sivustolla käytetty maalaus: Kaisu Heikkilä

Verkkosivut: Creado