Lahjatoive

Huominen on lyhyt
käden tartunnan päässä,
rapiseva pikkupaketti
seuraavassa laatikossa.
Paperi varaston perältä revitty
ryppyineen.
Nauha sentään sileä, ehjä.
Ei ruusuketta vaan kaksinkertainen umpisolmu.
Kuka avaisi? Uskallanko itse?
Jos ei ole sitä mitä toivoin.
Toivoinko jotain?
Monta kertaa
nuhjuinen, käytetty, vääränlainen lahja
tullut esiin.
Minunko huomiseni
raskas paketti
jonka haluaisin ojentaa takaisin?
Ei kuitenkaan.
Jokin siinä sopii minun käteeni.
Asettuu kämmenkuppiin
uurteiden lomaan.
Avaan solmuja
toivomatta
otan vain vastaan.
–
Kirjoitusharjoitus
Runo syntyi kirjoittajatreffeillä, kun aiheena oli "Tulevaisuuden suunnitelma". Annoin kynän viedä, ja löysin konkreettiseksi kuvaksi paketin.
Mielestäni runosta tuli vähän synkkä, mutta kirjoittajakaverini sanoi, että siinä on toivoa. "Se kohta, kun paketti sopii käteen."
Mitä tunteita runo herättää sinussa?
Millaisen Tulevaisuuden suunnitelma -tekstin sinä kirjoitat?
Kuvaako jokin konkreettinen asia tai esine tulevaisuuttasi?