Kirjoittaminen hoitaa

5.2.2020

 

Kuvassa luen kirjoitustani suvun juhlassa mummolan pihalla vuonna 1985. En muista, mitä puhuin. Sen muistan, kuinka tuohon aikaan opiskelin lääkäriksi ja tunsin, että minun tehtäväni, suorastaan velvollisuuteni on hoitaa ja palvella muita.

 

Hoidin ja palvelinkin. Kuulin avun tarpeita ympäriltäni niin paljon, että unohdin hoitaa ja palvella itseäni. Unohdin kysyä ja kuunnella, mitä itse tarvitsin. Lepo, ystävät, liikkuminen, lukeminen, kirjoittaminen - ajan saatossa kaikki jäivät, kun keskityin tekemään työn ja huolehtimaan perheestä.

 

Kaksitoista vuotta myöhemmin minun oli sitten pakko pysähtyä. Masennus pysäytti minut kuin betoniseinä. Silloin löysin uudestaan kirjoittamisen. Kirjoitin päiväkirjaa, runoja, kertomuksia. Pienet ja suuret vihkot täyttyivät, kun kirjoitin vimmassa, tuskassa, käsi siirsi ahdistuksen paperille. Kyselin, riittääkö ihmiselle se, että hän hengittää, kun ei muuta jaksa. Paperi kuunteli joka päivä, terapeutti kaksi kertaa viikossa. Vähitellen värit alkoivat palata, valo lisääntyi ja elämä voitti.

 


"Runoilija sai mahdollisuuden"

 

Helsingin Sanomien jutussa 6.5.2019 30-vuotias Linda Huhtinen kertoo, että hän on herkkä ihminen ja ottaa maailman usein liian vakavasti. Hän joutui syömishäiriön vuoksi sairaalaan ja alkoi siellä kirjoittaa. 

 

"Ajatus heräsi siitä, kun luin sairaalassa kirjoja, jotka olivat kaikki niin elämänmyönteisiä. [...] Ajattelin, että eihän elämä ole tällaista, elämä ei ole valoisaa. Päätin, että alan kirjoittaa vain surullisia tekstejä." 

 

Hän on kirjoittanut runoteokset Pahoja asioita (2015) ja Kirjeitä vihamiehille (2017), kolmas runoteos on nimeltään Haen sinut hautausmaalta. Palautteet kertovat, että runot ovat auttaneet muita, ja se on runoilijalle paras palkinto ja kiitos.

 

Huhtisen tarina tarttui käsiin, koska ajattelen, että hän ja minä olemme kokeneet jotain samaa. Me tiedämme, että kirjoittaminen auttaa. Kirjoittaminen hoitaa mieltä. Olemme saaneet varmistua siitä jo usemman kerran. Hoidon tarve on surullista mutta toipuminen lohdullista.  

 

Huhtinen kirjoittaa runoja ja toimittaa radio-ohjelmia, minä haluan aukoa reittejä hoitavaan, terapeuttiseen kirjoittamiseen. Minäkin olen saanut parhaat kiitokset työstäni, kun ihminen löytää uuden vaihtoehdon, sekaisin olevat palat loksahtavat paikoilleen hänen mielessään tai ryhmän jäsen toteaa toiselle: "Minä tiedän, mistä sinä kirjoitat."

 

 

Kirjoitusharjoitus:

 

Kokeile kirjoittaa surullinen teksti. Käytä konkreettisia sanoja, jotka liittyvät sinun suruusi. Lue kirjoitus ääneen ja kuuntele, millainen surusi on. Voi olla, että sinua itkettää. Se ei haittaa.
Havainnoi, miltä sinusta tuntuu kirjoittamisen aikana, sen jälkeen ja lukemisen jälkeen.

 

 

 

Share on Facebook
Please reload

Uusimmat blogitekstit
Please reload

Arkisto
Please reload

Tunnisteet
Please reload

Seuraa Sanamieltä
  • Black LinkedIn Icon

© 2020 Sanamieli

Rekisteriseloste  Sivustolla käytetty maalaus: Kaisu Heikkilä

Verkkosivut: Creado