Kirjoita siitä minkä tiedät

Tämän papintodistuksen äitini sai kuusivuotiaana ulkomaanmatkaa varten. Matka suuntautui sotalapseksi Ruotsiin. On paljon, mitä en tiedä tuosta matkasta. Voinko silti kirjoittaa siitä?

Otsikon kirjoitusohje sijoitetaan Mark Twainin suuhun. Sitä myös kritisoidaan, koska se ei ota huomioon tunteita, eikä sitä, että kirjoittaja ei tiedä mitään.

No, minä olen nyt kuitenkin lähtenyt kirjoittamaan tietokirjaani tunnesukupuusta sen pohjalta, minkä tiedän, sillä tavalla, mikä tuntuu minulle luontaiselta: kertoilen, arvioin ja peilaan kokemuksiani. Lisäksi kirjoitan siitä, mitä olen oppinut kirjoista ja kouluista ja elämänkoulusta.

Pyrin siihen, että tekstiäni ymmärtää peruskoulun käynyt ihminen—siis jo ennen lukiota tai muita keskiasteen opintoja. Lukion käynyt on nimittäin tavallinen mittatikku, kun arvioidaan yleistajuisen tietokirjan lukijaa.

Kirjoitan tietämieni asioiden lisäksi paljon tunteista ja tapahtumista, jotka herättävät tunteita. Ajattelen, että kirjan sanoma menee perille, kun se liikauttaa tunteita. Lukija kokee jotain ja löytää ehkä mielestään oman muiston. Hän virittyy samalle taajuudelle tekstini kanssa ja näkee tekstin peilissä itsensä ehkä uudesta kulmasta.

Voinko sitten kirjoittaa siitä, mitä en tiedä?

Toni Morrison kehottaa kirjoittamaan pelottomasti siitä, mitä ei tiedä. Hän on kirjoittanut romaaneja ja ohje sopiikin hyvin fiktion kirjoittajalle. Tietokirjani kohdalla ymmärrän Morrisonin kehotuksen niin, että voin tehdä kirjassani kysymyksiä, esittää ajatusleikkejä ja arveluja, kunhan kerron selvästi, mikä on omaa tuotostani. 

Ei-tietäminen liittyy vahvasti myös Tunnesukupuuhun. Sukupuuta tehdessä tulee usein tilanteita, joissa ei tiedetä, mitä ihmiselle oikeasti tapahtui tai millaiset suhteet hänellä oli suvun jäsenten kanssa. Silloin joudutaan tyytymään oletuksiin ja todennäköisimpiin selityksiin. 

Mielestäni tärkeintä on, että hän saa hahmon, johon voi liittyä tunnesuhteiden tai tarinoiden kautta. Tuolloin hänet kerrotaan ja “kirjoitetaan todelliseksi” erilaisten kirjoitustekniikoiden avulla. 

Hänen kanssaan voidaan esimerkiksi käydä kirjeenvaihtoa, jossa hän kertoo elämästään tai hän voi kommentoida nykypäivän tapahtumia. Joskus tällainen kaukainen sukulainen voi osoittautua kaikkein läheisimmäksi ihmiseksi suvussa.

Kuvassa olevan pikkutyttö-äidiltäni voisin kysyä, millainen matka hänellä oli. Kirjoittaisin äidin vastauksen ja hakisin siihen tietoa siitä, miten lapset siirrettiin Ruotsiin vuonna 1945.