Kirjoittaja ja akkuporakone


Käyttääkö kirjailija akkuporakonetta?


Merete Mazzarella on yksi niistä kirjailijoista, joiden kirjoittamistyyli tuntuu tutulta. Tuntuu siltä että ajattelemme samaan tapaan: huomaamme pienen asian, ajatus lähtee tutkimaan sitä ja mieleen muistuu jokin vanha tapahtuma tai tekstipätkä.


Ajatus on parsinneula, joka punoo ehjän pinnan, tekstin. Ei, tämä ei sovi metaforaksi, koska parsiessa korjataan jotain, hiutunut korvataan uudella. Mereten ja minun ajatus luo uutta, kutoo kuvakudosta ja käyttää yllättäviä materiaaleja.


Mazzarellan kirja Illalla pelataan Afrikan tähteä jäi käteeni kirjaston poistopisteestä. Olin innoissani: mitähän nyt pääsen nautiskelemaan.


Kirjan suurin anti ei ollutkaan kieli, teksti ja ajattelutapa vaan lyhyt tekstikatkelma. Siinä Merete kertoo, että hän ei osaa ajaa pyörällä eikä käyttää sahaa ja vasaraa, koska sitä ei vaadittu.


Pyöräillä. Käyttää sahaa ja vasaraa.


Hän on suurlähettiläsperheen lapsi, jolla on tanskalainen äiti ja suomalainen isä. Kotipaikka vaihtui isän työpaikan mukaan. Perheellä oli yksi sukupolvet yhdistävä kiinnekohta Helsingissä ja toinen, uudempi Tammisaaressa.


Pohjoismaisen kirjallisuuden professorina itsensä elättänyt Merete kuvaa vaivattomasti kirjojen ja ihmissuhteiden, perheen, yliopiston työkuvioiden ja arkisten sattumusten maailmaansa. Hän kirjoittaa kaiken minän kautta, oman kokemuksen ja ajattelun läpi.

Mutta ei pyörää, sahaa eikä vasaraa.



Minä tulen Madekoskelta


Aloin epäillä, voinko sittenkään koskaan kirjoittaa samaan tapaan kuin Merete.


Muistoni ovat kertyneet Oulusta, Madekoskelta, Juurussuolta, Jyväskylästä, Lumijoelta, Pyhäjoelta. Inarista, Helsingistä, Turusta, Järvenpäästä, Lahdesta. Kokkolasta. Välähdyksiä Roomasta, Toronton seudulta, Budapestistä, Tukholmasta, Vilnasta.


Elämäni on ollut läheisiä ihmisiä ja heistä huolehtimista. Se tarkoittaa mekkojen ompelua, sämpylöiden leipomista. Huolehtiminen muuttui ammattimaiseksi hoitamiseksi ja auttamiseksi. Se tarkoittaa kuuntelemista, ymmärtämistä ja tutkimista ja lääkkeen etsimistä.


Kirjat ovat kulkeneet matkassani, samoin kirjoittaminen. Ei niihin olisi saanut uppoutua niin paljon kuin halusin enkä nykyisinkään osaa asettua kirjan pariin keskellä “työ”päivää. Niin syvässä istuu maalaistalon lapsen oppima malli. Ensin työ, sitten leikki. Työtä on se, mikä tuo leivän eli se missä tulee hiki. Leikki on sitä, mistä saa nauttia, missä voi levätä. Tuntuu hyvältä, että nykyisin voin tehdä työtä kirjoittamalla. Se vertautuu leikkiin.


Mistä elämänsisällöstä voisin kirjoittaa? Fiktio ei tunnu minulle luontevalta, siksi kirjoitan omista kokemuksista nousevaa.



Kirjoitan minulle tutusta


Tarkemmin ajatellen Mazzarella kertoo siitä mitä hän, ihminen, on nähnyt, kuullut ja ajatellut. Hän kertoo niistä ympäristöistä, jotka hän tuntee.


Minäkin kerron siitä, mitä näen, kuulen ja olen ajatellut. Mitä olen kokenut. Sijoitan sen niihin ympäristöihin, jotka minä tunnen.


Voisi ajatella, että olen elänyt todellista kirjoittajan elämää, koska minä tunnen sahan ja moottorisahan, vasaran ja naulaimen. Tunnen rakentajan jomottavat lihakset ja ilon, kun talo lämpenee ensimmäistä kertaa. Tunnen tulvavaaran vaatimukset talon perustukselle.Tunnen mustikkametsät ja eksymisen kauhun. Tunnen Oulujoen välkkeen ja veden mehevän tuoksun kesäpäivänä.


Tunnen sen kun rahaa pitää lainata lapsilta ja sen kun sitä voi antaa heille. Tunnen kaltoinkohdellun lapsen mykkyyden ja rahattoman vanhuksen häpeän. Tunnen päivystyshuoneen kysymysmerkit ja kaikkien helpotuksen, kun kipu alkaa vaimentua. Tunnen potilaiden kiitollisuuden ja kirjoittajien tai sukupuun tekijän ilahtumisen. Tunnen sen, kuinka ihmisten kokemukset lomittuvat toisiinsa ja kuinka vähän me ymmärrämme toisiamme. Siitä minä voin kirjoittaa.




Kirjoitustehtävä: Kuka kirjailija kirjoittaa siten kuin sinä haluaisit? Lue ja tutki hänen kirjojaan. Mikä tyylissä vetoaa? Kuinka se syntyy? Kokeile kirjoittaa samaan tapaan.


Lukemista:

Illalla pelataan Afrikan tähteä. Isovanhemmista ja lapsenlapsista:

Merete Mazzarella, suomentanut Raija Viitanen, Tammi 2008.


Haluatko lisää kirjoitusaiheita? Tilaa ilmainen Sanojen voimaa - 20 harjoitusta kirjoittajalle -pdf

Uusimmat blogitekstit
Arkisto
Tunnisteet
Seuraa Sanamieltä
  • Black LinkedIn Icon

© 2020 Sanamieli

Rekisteriseloste  Sivustolla käytetty maalaus: Kaisu Heikkilä

Verkkosivut: Creado