Miltä koti tuntuu


Erja Kärkkäisen maalaus Viisi viimeistä savua kodin pohdinnan apuna.
Taulu kertoo tarinaansa, kuivuneet tulppaanit omaansa.

Kun näin Erja Karkkäisen maalaman taulun ensimmäisen kerran, tiesin heti, että sen kuuluu minulle. Luettuani sen nimen "Viisi viimeistä savua", olin asiasta varma.


Miksi vuonna 2021 tehty maalaus puhutteli minua niin vahvasti?


Huomasin ensin talot. Viisi herttaista taloa, joissa näyttää asuvan erilaisia perheitä. Kaksikerroksisissa moni-ikkunaisissa taloissa asuu paljon ihmisiä, matala kahden ikkunan talo kuuluu yksin asuvalle tai lapsettomalle parille.


Ikkunat avaisivat näkymän taloihin sisälle ja niistä ulos, mutta miksi kaikki ovat mustina? Ovatko ihmiset poissa? Ei se minusta näytä siltä, vaan kuvittelen, että kaikki nukkuvat, sillä taivaallahan näyttää olevan täysikuu.


Piipuista nousevat savut kulkeutuvat yhdeksi tiheäksi pilveksi, joka ajautuu ilmavirtojen mukana maalauksen kylän ulkopuolelle. Savu tarkoittaa minulle sitä, että joku huolehtii asukkaista ja lämmittää koteja.


Miksi talot näyttävät asettuvan vinosti kyljelleen tai miltei ylösalaisin?

Maa niiden alla ja talojen perustukset kaartuvat omalakisesti, omien painovoimiensa mukaan. Pieni kylä elää omassa kuvussaan ja sillä on oma ilmasto ja muut lainalaisuudet.


Maaperäkin näyttää noudattavan outoja mutta selkeitä kaavoja. Näen tummat maanalaiset reitit pohjavetenä ja kalliorakenteina.


Viisi viimeistä savua tarkoittaa minulle jäljelle jäämistä mutta myös selviytymistä. Kylä elää yhdessä, mutta jokaisessa sen talossa hengitetään omalla tavalla.


Millaista olisi asua noin tiiviin kupolin alla? Saisinko sytyttää yöllä valot vai joutuisinko elämään pimennysverhojen takana? Onko kaikkien talojen väliin tallautunut sileä polku vai kiertääkö se jonkun taloista? Entä jos joku haluaisi pystyttää aidan talonsa ympärille? Olisiko se mahdollista? Kuinka kylästä voi muuttaa pois, entä kuinka sinne sopivat uudet asukkaat?


Olen muuttanut ainakin viisitoista kertaa. Jokaisessa kodissa on ollut erilainen kodin tuntu ja jostakin asunnosta ei ole koskaan tullut kotia. Olen asunut pienen ja avaramman kupolin alla, verhojen takana ja avoimin ikkunoin, yksin, ystävien, kämppisten ja perheenjäsenten kanssa.


Tällä hetkellä ajattelen, että kotona olemisen tunne on peräisin sisältäni, ei asunnosta, jossa asun. Tärkeintä on se, että olen kotona itsessäni, sinut itseni kanssa.


Sinä voit käsitellä kotiin liittyviä tunteita ja ajatuksia Asunnosta koti -palvelun tehtävien avulla. Anna rohkeasti tilaa itsellesi ja kuulostele, mitä kotona olemisen tunne tarkoittaa sinulle.


_

Kirjoitustehtävä:

Mitä ajatuksia Erjan taulu herättää sinulle? Kirjoita!

Voit kertoa niistä myös tämän blogikirjoituksen kommentissa.

Uusimmat blogitekstit
Arkisto
Tunnisteet
Seuraa Sanamieltä
  • Black LinkedIn Icon