Tunnesukupuun pihlajanmarjat - happamista hilloksi terapeuttisen työskentelyn avulla

Sukupuun kirpeistä pihlajanmarjoista voidaan kirjoittamalla ja käsittelemällä tehdä maukasta hilloa.

Houkuttelevan punaiset pihlajanmarjat saavat maistelijan usein irvistämään. Olen toki kuullut, että eri puiden marjoissa on eroa, mutta kirpeästäkin marjasta voi tehdä syöntikelpoista marmeladia keittämällä se runsaan sokerin kanssa.

Ehkä arvaat jo, millaisella aasinsillalla yhdistän tämän sukupuuhun.

Sinä ja minä emme voi valita, kuinka rehevään tai kyhmyiseen ja kuivettuneeseen sukupuuhun synnymme. Emme voi säädellä parkkiaineiden tai sorbiinihapon määrää, mikä aiheuttaa marjojen karvaan maun.

Emme myöskään pysty vaikuttamaan edellisten sukupolvien kokemuksiin, sotiin, menetykseen, puutteeseen emmekä tosin menestykseenkään. Nämä tosiasiat ovat kuin se maaperä, jossa vartumme.

Pihlajanmarjojen kirpeys vähenee pakkasöiden ansiosta.

Tunnesukupuun marjojen karvaus vähenee eli ymmärrys menneitä sukupolvia kohtaan kasvaa sitä mukaa, kun koemme itse hankalia elämänvaiheita. Oivallamme, että hekin olivat ihmisiä, miehiä ja naisia yhteiskunnan ja oman elämänsä tuiverruksessa.

Kirjallisuusterapian tekniikat, terapeuttinen ja luova kirjoittaminen sekä keskustelut ovat kuin oranssinpunaista herkkua valmistava kattila. Tunnesukupuun satoa on ilo maistaa ensin pikkulusikallinen kerrallaan, sitten reiluina annoksina hyvän ruuan kanssa.

Tutustu Lisää itseymmärrystä Tunnesukupuun avulla -verkkokurssiin.

_

Kirjoitustehtävä:

Millaisessa pihlajassa sinä asustelet?

Millainen yöpakkanen autoi sinua ymmärtämään menneitä sukupolvia?