Kuka Sanamieli?

Mirja Heikkilä

Löysin kirjallisuusterapian kesällä 2007 eräässä maaseudun keskellä olevassa hotellissa Liettuassa, missä lomailin puolisoni kurssin aikana. "Onko olemassa kirjoittamalla hoitamista? Siten olen tehnyt jo vuosien ajan." Luin nettisivuja, ahmin tietoa, tunsin, että tässä on minun paikkani.

Kirjallisuusterapia sopii hyvin myös työurani jatkoksi ja voin käyttää kaikkia taitojani ja tietojani. Ryhmissä saan kohdata ihmisiä, kuunnella heidän tarinoitaan ja auttaa keventämään taakkoja ja heittämään niitä pois. Löydämme yhdessä selviytymiskeinoja ja uusia sanoja tunteille ja kokemuksille.

Saan käyttää apuna kuvia, liikettä, musiikkia, esineitä ja monenlaisia tekstejä - kaikkea mitä haluan. Saan tehdä vaikeita ja yllättäviä kysymyksiä, joiden vastauksista aukeaa uusia maisemia. Saan näyttää tunteitani ja rohkaista kirjoittajia siihen. Nauramme vesissä silmin tai itkemme. Saan kertoa satuja lapsille ja aikuisille, keskustella unien viesteistä ja siitä, miltä tuntuu kun sairastaa syöpää. Tai reumaa tai masennusta.

Edellinen askel oli tiedetoimittajan, varsinkin lääketieteen toimittajan työ, jonka aloitin vuoden 2007 - 2010 käymäni tiedeviestinnän maisteriohjelman jälkeen. Toimittaja tekee hienoa työtä, sillä hänelle aukeavat ovet kuin ovet. Freelanceria rajoittavat vain omat ideat. Lukuunottamatta ostajamedioiden tiheää seulaa...

Tutustuin veneentekijään, skitsofrenian tutkijaan, sikiön ultraäänitutkimuksiin, musiikin vaikutukseen vastasyntyneeseen, musiikin näkymiseen väreinä eli synestesiaan. Ynnä muihin ihmeellisiin asioihin.

Kirjoitustyö jatkuu artikkeleiden ja blogin muodossa sekä sosiaalisessa mediassa (LinkedIn, Facebook, Instagram). Kirjoittaminen on kivaa! Siten voi tehdä vaikka kirjan.

Ensimmäisen pitkän, rikkaan ja kuormittavan askeleen työurallani otin lääkärinä ja psykoterapeuttina. Valmistuin lääkäriksi Oulusta 1989. Samaan aikaan kävin Helsingissä Kriittisen korkeakoulun kirjoittajakoulutuksessa. Päiväkirjassani lukee: "Lähdenkö hoitamisen vai kirjoittamisen tielle?" Valitsin hoitamisen, koska tajusin tosiasian: kirjoittaminen ei elätä.

Terveyskeskuslääkärin vastaanotolle tulevat tarvitsevat apua fyysisen vaivan lisäksi psyykkiseen pahoinvointiin ja sosiaalisiin ongelmiin. Sen oivaltaminen kannusti minut perhelääkärin ja perheterapeutin koulutuksiin, joihin sisältyi myös verkostonäkökulma ja työnohjauskoulutus.

Hoidin potilaitani perhekeskeisesti ja perheterapian periaatteita seuraten, mikä palveli heitä hyvin ja sopi minun arvomaailmaani. Monien vaiheiden jälkeen kuitenkin jätin lääkärin työn. Psykoterapia pysyy kirjallisuusterapian perustana.

Kirjoittaminen on pysynyt mukana teini-iästä asti. Olen vuosien kuluessa käynyt lukuisia kirjoittajakursseja ja opiskellut kirjallisuutta myös yliopistossa.

Kouluja enemmän olen opiskellut karjalais-pohjalaisessa lapsuudenperheessäni, vapaaehtoistehtävissä, musiikin ja kuvataiteen parissa, ystävien seurassa, kotona kaikenlaisissa taloudenpidon ja rakentamisen askareissa, sekä puolisoni ja minun perheessä, joka haastaa jatkuvaan muutokseen.  

 

© 2019 Sanamieli

Rekisteriseloste  Sivustolla käytetty maalaus: Kaisu Heikkilä

Verkkosivut: Creado