Runosta runo

27.3.2018

 

Maaliskuu. 
Olin siis unohtanut 
kuinka kirkas 
aurinko 
tuulen kiillottama hanki 
talitintin tervehdys.

 

_

 

Aura Kujalan säkeet (2017) antoivat minulle sysäyksen seuraavaan tekstiin. Kirjoitin sen tajunnanvirtana, eli annoin syntyä sen, mitä runo toi mieleeni. Käytin kynää ja paperia, mikä on "suorin reitti päästä paperille".
Sitten alleviivasin muutaman tärkeän kohdan ja kirjoitin niistä lisää, syventelin.
Lopuksi kiteytin ajatukseni runoksi. 

Tätä menetelmää käytetään usein kirjallisuusterapiassa. Runon tai muun tekstin pohjalta kirjoitetaan, ja tuotoksena syntyy runoja, jotka luetaan. Muut terapiaryhmän jäsenet kuulostelevat, mitä ajatuksia ja tunteita teksti herättää. Kokemuksista keskustellaan ja niistä rikastutaan.

 

_

 

 

Kevättalvi toisensa jälkeen meni samassa harmaassa. Aina oli kylmää ja tuulista. En muista vuosien lukumäärää, en erota kuukausia toisistaan. Sen muistan, kun sitten näin vaalean vihreät silmut, räjähtävän vihreän nurmen ja lopulta siellä täällä hehkuvat voikukkien kultamykeröt. Olin unohtanut vihreän toivon ja vimman.

 

Harmaiden keväiden ja kesien jälkeen nauroin seinän vieren ruohotuppaita kuin toista vuottaan elävä lapsi: katse huomaa muutakin kuin äidin rinnan ja kasvot. Kukat, linnut, kaikki liikkuvainen ja värikäs, suriseva, kimaltava, liplattava ja visertävä on uutta.

 

Pelkäänkö harmaita keväitä? En suostu siihen. Ei lapsikaan osaa pelätä.  

_

 

Havahdu kuulo, opettele huomaamaan pieninkin särinä ja havina. Vihreän lukemattomat sävyt, kaikki havupuut ja lehtipuut, pensaat, ruohot, heinät, kukkien ja turppaiden sävyt. En edes tunne teitä, mutta näen sävyt. 


Pienestä hiekansirusta löydän ihmeen, kallion uurteesta tarinan. Kaivan sanat rantakivikon välistä, ajopuun sanat löytyvät sen silkkipinnasta.

 

En halua vetää harmaata pelon kaapua ylleni. Se jääköön mustamaalarien ja epäilijöiden koppiin. Katson sävyt niin kuin ne ovat.

_

 

Ensimmäisen kerran näen ruohon.
Vihreä katsoo suoraan kohti

havupuut, lehtipuut, heinäkasvit ja kukat esittäytyvät.
Ilo nousee kämmeniin,
kun tapaan kiven ja sen sukulaiset.
Päästän etelä- ja lounaistuulen paidan alle.


Ryntään kömpelöön laukkaan

pikku-pikkuinen edelläni.
 

Share on Facebook
Please reload

Uusimmat blogitekstit

14.10.2019

26.8.2019

Please reload

Arkisto
Please reload

Tunnisteet
Please reload

Seuraa Sanamieltä
  • Black LinkedIn Icon

© 2019 Sanamieli

Rekisteriseloste  Sivustolla käytetty maalaus: Kaisu Heikkilä

Verkkosivut: Creado