Arkkitehti tuulettaa: "Pääsimme kaupungin parhaalle paikalle. Tässähän voi käydä ruokatunnilla pulahtamassa tai istuksia palaverit rantavalleilla." Toinen säestää: "Mulla lipsahti pari metriä liikaa korkeutta kerroksiin. Antaa olla, sitä uskottavampi tila." Kolmas arkkitehti: "Oon ajatellut vähän sitä, että ne kirjat ovat täällä melkein niinkuin sivuosassa. Onhan tää kuitenkin kirjasto." Ensimmäinen arkkitehti: "Ei se kuule enää nykyään ole niin tärkeetä. Tuolla vanhalla puolella niitä pölyttyy ihan tarpeeksi." Toinen arkkitehti: "Ja ekakerroksessa on se kauppa. Sieltä voi ostaa niitä... niitä pokkareita." – Kirjoitusharjoitus: Kirjoita dialogia kuvasta, joka herättää tunteita. Minun dialogi
Muhosjoen ja Poikajoen yhtymäkohdassa on lämmin. Jokitörmä suojaa pohjoistuulelta, huhtikuun aurinko näkyy pilvien lomasta. Ryteikön läpi eteneminen nostaa hien, samoin jyrkän rinteen kapuaminen. Tulen jäljessä, koska pysähtelen tutkimaan puita ja pensaita ja tarkkailemaan vastarantaa. Jään kuuntelemaan, kuuluuko jotain, joka kertoisi, minne saakka retkikaveri on edennyt. Etäältä kuuluu kuivien oksien rasahtelua. Tarkennan katseen äänen suuntaan. Vaaleansiniharmaa utu paljastaa paikan. Savua, nuotio, tuli. Tottakai. Hivuttaudun jyrkkää rinnettä alas jalansija kerrallaan. Otan tukea ohkaisista haavantaimista. Rantaan päästyäni näen vyötäröön ulottuvan lehdettömän pensaan, josta puskee esiin v
Vanhaäiti, minulla on aina ollut sinusta mielikuva, että et hymyile. Muistan sinut vähän kumarana, isona, rauhallisena ja totisena. Sinulla oli aina pitkä ruutuessu pitkän mekon päällä. Kun tulin teille, vanhainpuolelle, seisoit yleensä hellan ääressä ja keitit jotain. Tai sitten istuit keinutuolissa ja keinuskelit hiljaa. Vanhaisä värkkäsi jotain verstaassa tai istui tuolilla pirtin seinustalla. Hänellä oli ehkä kantele polvilla ja hän näppäili sitä. Ei puhuttu paljon. Kuvassa olemme tuoneet sinulle kukan. Samia ja minua ujostuttaa, Eino näyttää niin pieneltä että hän ei vielä osaa ujostella. On varmaan aikainen kesäaamu, kun aurinko paistaa liiterin suunnasta. Minulla on tukka ihan pörröss
Syyskuussa 2017 sinulla on äidin otsa ja hiukset. Vilkaiset kameraa. Mitä haluat sanoa? Oletko taas huolissasi jostakin tai pohditko, kuinka selviät tuosta päivästä? Sinulla ei ole vihaotsaa, jonka neljävuotias poikasi näki vuosia sitten. Korvasi tarkkaa jotain. Mitä kuulet? Olet pukenut yllesi paprikanpunaisen tunikan, jonka ostit Budapestistä. Sen väri oli makea, mutta malli ei sopinut sinulle. Siinä oli kuminauha vyötäröllä. Annoit tunikan Konttiin. Tuonkin syyskuun alun jälkeen olet saanut hyviä päiviä, joiden avulla olet selvinnyt kovista päivistä. – Kirjoitusharjoitus: Valitse albumista omakuva. Kirjoita kuvan sinulle.
Lapsi istuu mumman vieressä. Lauletaan yhdessä, katsotaan kuvia, ihmetellään punaista ammetta ja nakupellepoikaa. Tänään on harkittava pitkään, kenen vieressä istun, keneen voin koskettaa, kenen kanssa laulaa. Sosiaalinen etäisyys ei pienene sosiaalisessa mediassa. Videopuhelut ovat kuin paperilakana vuoteessa. Ne täyttävät vähimmäisvaatimuksen. Tekniikka ei korvaa lämmintä pehmeää kättä, poskea, ihmisen henkeä. – Kirjoitusharjoitus: Valitse albumistasi kuva, josta tulee mieleen nykyinen poikkeusaika. Kirjoita.
Vanha opettaja tykkää marimekon mustasta valkopalloisesta paidasta. Hänellä on aina helmet kaulassa, koska hän haluaa antaa iloa oppilaille. Opettajalla on ystävälliset vihreät silmät. Voivatko silmät olla noin vihreät? Vihreä on rauhallinen ja puhdistava väri. Opettaja pelkää jättiläismuurahaisia, joita on luokan verhossa. Hän puristaa suun kiinni ja hymyilee. Opettaja toivoo, että muurahaisverho vaihdettaisiin unikkoverhoon, mutta hän ei kehtaa sanoa rehtorille. – Maalaus on Aleksi Pietikäisen näyttelystä Art Kaarisillassa Sanomatalossa Helsingissä maaliskuussa 2019. Pääkaupunkireissulla haluan aina käydä Art Kaarisillassa. Gallerian taideteoksissa on erityinen henki. Kirjoitustehtävä: Ets
Tytön ikää on vaikea arvioida, mutta jotain voi päätellä siitä, että hänellä on mukana nukke. Nukke istuu koiran vetämässä kelkassa. On luminen talvipäivä, tytöllä on lämpimästi vaatetta yllään: pitkä takki, huivi, turkisreunainen huppu, lapaset ja huopatossut. Tyttö kantaa vesiämpäreitä ämmänlängillä. Hän on juuri täyttänyt ämpärit piripintaan avannosta. Avannon lähellä kasvaa pensaita, joten ehkä vedenhakupaikka on purossa tai pienessä joessa. Toiset lapset laskevat mäkeä kylän halki kulkevaa tietä pitkin. Tyttö ei kurkistele kavereihin vaan keskittyy kantamaan vesiastiat kaatumatta kotiin. Tai palveluspaikkaan. Ehkä hän on ylpeä siitä, että häneen luotetaan. Rantapensaiden linnut ja koira
Valoikkunan tällä puolella on pieni huone, jossa nukuin vuosi sitten. Huoneessa oli kaksi sänkyä, pöytä ja tuolit. Yhteiseen suihkuun ja vessaan mentiin käytävän kautta. Majapaikka näytti olevan nuorten ja vieraita kieliä puhuvien ihmisten suosima ja se kelpasi minullekin oikein hyvin. Yövyin taiteellisen valoikkunan tällä puolella vuosi sitten, kun olin Helsingissä kirjallisuusterapiaseminaarimatkalla. Ikkunanäkymä kuvaa hyvin tuntemuksiani: uusi paikka, uusia ihmisiä. Uusia ajatuksia runoista ja saduista. Tänä vuonna seminaari peruttiin. Harmi. Olin varannut taas huoneen tästä majapaikasta. Onneksi otin kuvan, jossa on lukemattomia kerroksia ja tasoja. Kuvassa on takanani oleva huone, minä
Tänään kultainen kupoli hohtaa puhtaammin. Tiilien pitsikaaret hymyilevät. Ilo hyppelee kuparilappeelta toiselle. Ihminen varjonsinisten oksien alla kääntyy katsomaan valoon. – Otin kuvan noin vuosi sitten raitiovaunun ikkunan läpi. Tänään pääsiäispäivänä kuvan valo ja ilo saavat erityisen merkityksen. Ne kertovat, että toivoa on. Me selviämme. Kirjoitustehtävä: Valitse albumistasi kuva, jossa on valo ja ilo. Kirjoita.
Heidän metsässään saavat kasvaa kaikki puut. Siellä näkyvät kesä ja talvi, siellä tuoksuvat kevät ja syksy. Syksy ei ole heille harmaanruskea muta. He astelevat punaisessa ja keltaisessa valossa. He kuulevat rungon nakuttajan soolon ja kumartuvat katsomaan lahottajasienten palettia. Kevät kukkii metsän pohjassa vihreän sävyin ja lehtipuut heräävät ja linnut, linnut. Heidän metsänsä on samaan aikaan synnytyssali ja kalmisto eikä huoneiden välillä ole seiniä. – Maalaus: Marita Rantanen: "Mi viepi ihmisen onnehen" (René Simard), 2018. Akryyli. 20 x 20 cm. Kirjoitusharjoitus: Valitse valokuva (puhelimesta, kenkälaatikosta, albumista...) tai maalaus. Kirjoita kuvan herättämiä ajatuksia tai tarina
Kivien pyörittäminen saa riittää! Ne vyöryvät alas rinnettä, en koskaan saa koko kumparetta peitetyksi. Kuka tämän turhan työn antoi minulle? Mistä se tuli? Miksi suostuin? Olisi pitänyt tajuta heti alussa, että tehtävä on mahdoton, vastoin luonnon lakeja. Ihminen ei siihen pysty. Otan riskin ja lähden pois. Se on minulle paras. Minulla on vielä jäsenet ja voimat niissä, pääsen omin avuin. Jääköön rosoiset kivet ja mutainen rinne, jääköön turha työ. Tämä poika lähtee nyt. – Maalaus: Marita Rantanen: "Tarvitsis ei raataa" (Sheldon Harrick), 2018. Akryyli. 20 x 20 cm. Kirjoitusharjoitus: Valitse valokuva (puhelimesta, kenkälaatikosta, albumista...) tai maalaus. Kirjoita kuvan herättämiä ajatuk