Tarinatko pääosassa?

Tämän kuvan keittiön tarina minun kohdallani oli lyhyt. En vieläkään tiedä, mikä sen merkitys oli.

Tietokirjoittajakoulun lukuvuoden mittainen matka on ohitse. Puhuimme viimeisellä koulutuskerralla minun tekstini yhdeydessä paljon tarinoista. Mikä on tarinan ja elämän suhde? Mikä on tarinan suhde todellisuuteen? Voiko elämästä kertoa tarinaa? Voiko tarina koskaan kuvata elämää? 

Onko tulevan kirjan pääosassa tarina, jota kerrotaan, vai puhutaanko sukupuusta taustana, joka asettuu tarinoihin? Asettuuko se? Ovatko tarinat lopulta illuusio?

Keskustelu laajensi ajatteluani jälleen uusille alueille: mitä tarina on ja miksi tarina on tärkeä? Onko se tärkeä? 

Riitta Jalosen teksti löytyi juuri oikealla hetkellä. Hän kirjoittaa kirjoittamisesta: 

“Elämää ei voi kuitenkaan kutistaa juonelliseksi tarinaksi, eikä fiktiota kiinnosta pelkät näyttävät juonenkuljetukset vaan kaiken alla oleva näkymätön, joka salaa teettää ajatusten ja tunteiden kertomusta.”

Kirjani saa lisää ulottuvuutta, kun syvennyn tarinoihin, myytteihin ja satuihin. 

Kuinka monta kerrosta voin sisällyttää narratiiviseen tietokirjaan? 

Jatkan samalla sen työstämistä, mitä kirjaa teen. Todennäköisesti pidän kiinni alkuperäisestä ajatuksesta, että kirjoitan opasta, jonka avulla voi piirtää tunnesukupuun ja kirjoittaa siitä. Otan mukaan omia tarinoitani siitä kuinka kirjoittaminen on auttanut. Myös asiakkaiden tarinat valottavat sitä mistä on kysymys.

Työ jatkuu kesän yli syksyyn. Ohjaaja antoi meille ehdotuksia kustantajista, joille voimme tarjota käsikirjoituksiamme. Toivottavasti sen aika on syksyllä.

Sain palautetta että kirjoitukseni soljuu nyt sujuvammin. Jatkan omalla äänellä kirjoittamista ja lisään lomaan tietojaksoja. Työ ei ole helppoa mutta palapelin kokoaminen herättelee ajatuksiani antoisasti. 

Mitä tietokirjoittajakoulu opetti minulle?

• katsomaan tekstiäni lukijan silmin

• näkemään aihetta laajemmasta näkökulmasta kuin aikaisemmin

• kärsivällisyyttä ja sitkeyttä kirjoittaa, vaikka aina ei kiinnostaisi

• ottamaan vastaan palautetta ja muokkaamaan tekstiä uuteen suuntaan

• antamaan palautetta kanssakirjoittajille

• luottamaan prosessiin.

• jakamaan tekstiäni toisten kirjoittajien kanssa.

• luottamaan siihen että osaan kirjoittaa tietokirjan.

“Kyllä siitä kirja syntyy”, sain kuulla loppukaneetiksi. Siltä minustakin tuntuu. 

Lainaus:

Riitta Jalonen: Omat kuvat, Tammi 2022.