Enkelin siivet

Vaaleanpunainen kukkaterttu koristaa keittiön ikkunaa jo toista viikkoa. Miten tuollainen hentohelmainen kukinto kestää niin kauan. Olen antanut kasville vain vettä. Suora valo tulee pohjois-länsi-ikkunalle vain aamupäivisin.

Samalla ikkunalla kukkivat orkideat. Ystäväni, joille puhelen usein. En enää haastattele jokaista kukkaa joka aamu. Olen huomannut, että kukkien kanssa seurustelu on vähentynyt sitä mukaa kun vointini on kohentunut ja liikkumiset kodin ulkopuolella ihmisten ilmoilla ovat lisääntyneet.

Enkelinsiipi, Begonia corallina, kuuluu siihen laajalle levinneeseen perheeseen, joka on kotoisin Pudasjärven Jänissaaresta. Sieltä suku juurtui Oulujoen rantamille ja minunkin ikkunalle. Kuusikymmentävuotissyntymäpäivilleni otin kukiksi oksia rehevästä enkelinsiivestäni. Vieraat veivät niitä koteihin ja alkoivat hoivata pistokkaita, nyt jo kookkaita kasveja.

Tästä kukasta kerrotaan myös tietona, että se on lapsuuskodistani, siis mummilan peruja.

Oli miten oli, kukkaterttu yllätti minut nyt ensimmäistä kertaa. Ihana kaverini, sinnikäs eläjä, joka rohkaisee minuakin elämään.