Taipuminen
Meren rannan ruo'ot kaatuvat samaan suuntaan kuin aallokko. Tuuli ja vesi painavat kasvit lakoon ja syysjää ottaa kiinni lehdistä, kukinnoista. Ruoko on kasvattanut juurakkonsa meriveden huuhtomaan suolaiseen hiekkaan. Juurten rihmasto sitoo ruo'ot yhteen, vahvaksi rintamaksi. Ruoko taipuu, mutta vahva tyvi nousee suorana jään keskellä. Antaa kesäisen kasvun mennä. Keväällä, kun jää sulaa ja vesi liikkuu vapaasti, juurakosta nousee uusi varsi. Se ei tiedä marraskuusta mitään.
Lapseni oikeus
Ei lasta voi taluttaa loputtomiin. On päästettävä kädestä, kuljettava muutama askel rinnalla jäätävä taakse hymyiltävä rohkeasti kun lapsi vilkaisee peräänsä. Heilutettava. Kun lapsi seuraavan kerran katsoo taakseen, on katsottava muualle, luottamisen merkiksi ja siksi ettei lapsi näe kyyneleitä. – Tänään on kansainvälinen lasten päivä, lapsen oikeuksien päivä. Millainen on sinun suhteesi lapseen? Lapseesi?
Toivo. Viisi kirjoitusharjoitusta.
Erään kerran eksyin hillasuolla perinpohjaisesti. Päättelin, että kompassi on seonnut, koska en löytänyt metsänreunaa sieltä, missä arvelin sen olevan. Ahdistusta syvensi se, että olin houkutellut kuusi- ja yhdeksänvuotiaat pojat mukaan. Kilometrikaupalla pehmeäpohjaista ryteikköä, sääskiä, hiki. Juttelin pojille niitä näitä, hoksautin pajujen, koivujen ja männynrääpäleiden kummallisia piirteitä. Tuntui siltä, että kannattelen heitä puheella. Ihmeesti he jaksoivatkin hiertävi
Mummin villatakki - sukupolvien tarina
Villatakin kirkkaan sini-punaraitainen neulos on virheetön. Tiivis lanka kiiltää himmeästi. Villatakki on ollut minulla kymmenvuotiaasta, muistan sen neljännen luokan kuvasta. Seison kuvassa hiukan oikeassa reunassa, kuin vastapainona opettajalle, joka seisoo vasemmassa reunassa. Olemme saman mittaiset. Opettaja luki aamuhartauksissa lyhyitä kirjoituksia ja minä sain soittaa harmonia. Soitin oli paljon pienempi kuin Pirtinpuolen mummolassa ja ääni pihisi vaikka kuinka poljin.
