Hyvä Päiväkirja,...

Kivikauden ihmisen kuvapäiväkirjaa. Osa Hossan Värikallion kalliomaalauksesta. Kuva Ismo Luukkonen.

Oletko pitänyt päiväkirjaa? Niin minäkin, aloitin ruusukantisesta lukollisesta kirjasta, jonka lukko oli houkuttelevan helppo repäistä irti. Hävetti, kun velipojat pääsivät lukemaan, kenestä tykkäsin. Olin kirjoittanut myös siitä, mikä raivostutti kotona tai koulussa, mitä en ymmärtänyt kaverissani. Noloa.

Myöhemmin käsittelin kirjoittamalla pitkän matkani pois lääkärin työstä, miltä tuntui kun voimat loppuivat. Kirjoitin siitä, miltä tuntui elää kapselissa, kun ei ollut yhteyttä eikä kiinnostusta toisiin ihmisiin. Kirjoitin myöhemmin myös siitä, kun valo ja toivo alkoivat vähitellen herätä.

Päiväkirjaani on tallentunut myös hupaisia, yllättäviä ja iloisia tapahtumia ja kokemuksia. Kirjoitin JES!, kun vuosien jälkeen tuli keväinen halu ostaa multaa ja siemeniä. Elämän merkki.

Miksi kirjoittaa päiväkirjaa?

Kirjoittaminen on minulle kuten muillekin päiväkirjan pitäjille keskustelua itseni kanssa ja sen selvittämistä, mitä ajattelen ja miten koen. Jos asioita vain pohtii ajatuksissa, ne puuroutuvat, eikä niistä saa otetta. Syyt ja seuraukset menevät sekaisin ja ajattelu junnaa samaa kehää, niin kuin eksynyt marjastaja metsässä.

Kirjoittaessani annan sanojen tulla paperille estelemättä, sensuroimatta. Joskus käsi tuottaa sellaista tekstiä, että ihmettelen, mistä se syntyi. Noinko ajattelen oikeasti? Onko tuo tapahtunut minulle? Todellisuus ja aidot tunteet peittyvät joskus sen taakse, että "eihän noin voi ajatella" tai "ei se nyt niin vakavaa ollut".

Miten kirjoitan päiväkirjaa?

Kun kirjoitan rehellisesti, mitä tapahtui, miltä se minusta tuntui, mitä ajattelin tuolloin ja mitä siitä seurasi, päiväkirjasta tulee minulle peili, joka opettaa tuntemaan itseäni. Puhutaan refleksiivisyydestä, omien sisäisten tapahtumien tarkkailusta ja niiden ymmärtämisestä. Opin suhtautumaan itseeni myötätuntoisesti. Kun luen kirjoittamani ääneen, kokemus voimistuu ja saattaa lisätä ymmärrystä. Ääneen lukemisen herättämät tunteet ja ajatukset on hyvä myös kirjoittaa ylös.

- Oman olon jäsentäminen on tärkeintä, toteaa Eeva Reinilä. Hän kertoo aloittaneensa päiväkirjakirjoitukset kysymyksillä "Mistä on kysymys?" ja "Mitä huonon olon takana voisi olla?" Reinilän kirjoittamiseen liittyi usein myös itku ja se, että hän pystyi tunnistamaan ja nimeämään tunteensa. Lopuksi olo helpottui ja toiminta selkeytyi.

Miten päiväkirjaa kannattaisi kirjoittaa? Katri Pietiläinen kehottaa varaamaan rauhallisen ajan ja paikan ja rauhoittamaan myös mielen. Hän neuvoo kirjoittajaa:

- merkitse päivämäärä - kirjoita mitä mieleesi tulee, vaikka se ei tuntuisi tärkeältä - kirjoita nopeasti, pidä kynä liikkeessä - suojele yksityisyyttäsi, pidä päiväkirja poissa toisten ulottuvilta - kirjoita luonnollisesti, silloin kun se tuntuu luontevalta

Päiväkirja on ajatelmien, runojen ja oivallusten aarreaitta. Päiväkirja todistaa, millaisista vaikeuksista ja millä keinoilla olen selvinnyt. Päiväkirjan kirjoittaminen lienee yleisin terapeuttisen kirjoittamisen muoto.

JK. Oma lukunsa ovat unipäiväkirja, runopäiväkirja, lukupäiväkirja, matkapäiväkirja, taidenäyttelypäiväkirja, taidepäiväkirja, kiitollisuuspäiväkirja, mökkipäiväkirja, lintupäiväkirja...

Lähteitä Eeva Reinilä: Terapeuttinen päiväkirjaprosessi. Teoksessa Sanat että hoitaisimme. Terapeuttinen kirjoittaminen. Juhani Ihanus (toim.) Duodecim 2009.

Eeva Reinilä-Haikonen: Kirjoituksia itselle: Terapeuttinen päiväkirjaprosessi. 2018. Katri Pietiläinen: Päiväkirja terapian välineenä. Duodecim Terveyskirjasto 2009.

_

Kirjoitustehtävä:

Kirjoita päiväkirjaa Reinilän ja Pietiläisen ohjeiden mukaan. Lue merkintöjä viikkojen - kuukausien kuluttua ja pohdi, mikä on muuttunut ja mikä jatkuu yhä. Mitkä teemat toistuvat? Mitä se merkitsee?

Tilaa Sanamielen uutiskirje