Myrsky
myrsky nousee punaisen taivaanrannan takaa lennättää vihreät hiukset pohjoiseen vaaran taakse nousevat siniset veet ei niitä ehdi estää kaikista valoisista huoneista ikkunat avataan ja ihmiset huutavat suu ammollaan taivaalle kuin kieltäisivät näytelmän käsikirjoituksen taivaankaaren ruosteenpunainen pilvi nousee katseen rajan yli se on laskenut punaisen vetensä verensä lammikoksi vaaran taakse roiskinut kupolin raskaaksi Raudan haju. (en ehdi peittää sitä) huoneiden ihmiset
Satuako – vai totta?
Oli nainen, joka rakasti värejä. Sininen viilensi helteisenä päivänä ja katsoi kohti luottavasti kuin vanhaisän silmät. Oranssi, hillan ja porkkanan väri, rohkean voiman väri sai naisen taputtamaan käsiä ilosta. Sitruunankeltainen herätti naisen väsyneenä aamuna, keskipäivän auringon keltainen uuvutti, ilta-auringon kullankeltainen puolestaan rauhoitti ja tyynnytti. Vihreä sanoi naiselle: "Ei hätää. Selviämme kyllä." Punainen sai naisen astelemaan ripeästi, juoksemaankin. Kii
Sukupuu – oma tausta näkyville
Kasvoin suurperheessä, jossa elivät äidin, isän ja sisarusteni lisäksi Pirtinmummi ja -pappa, tätejä ja setiä. Kesäisin naapuriin Vanhainpuolelle tulivat vanhaisä ja vanhaäiti sekä isotätini. Samalla rannalla vähän matkaa jokea ylöspäin asui myös isosetäni. Hänen siskoillaan oli lähistöllä huvilansa. Pyörä- ja hiihtomatkan päässä Kotirinteellä asuivat äitini vanhemmat sekä tätejä ja enoja. Sukupuu piirtyi mielessäni kuin luonnostaan. Piirretään sukupuun runko
Paikkani ja ta