Kuka kirjoitti runon?

25.9.2018

Uurteet

 

Olen valkoinen, painava massa.
Menen muotoon, tarkkaan määrättyyn kuin laki,
isoisän veistämään.
Muotin uurre tulee osaksi minua,
se ei koske, ei ole muuta tapaa.
Kun olen valmis, olen kaunis:
pehmeät, terävät kulmat, sormille herkät
kuin kansallispuvun siniset ja oranssit nauhat.

 

 

 

Kirjoitin runon lähes kolmekymmentä vuotta sitten. Mitä ajatuksia ja tunteita se nyt herättää?

 

Olenpa ollut nöyrä ja mukautuva, olen täyttänyt muotin uurteet ja sopeutunut siihen tehtävään, minkä isoisän perintö siirsi minulle. Perinnöksi sain velvollisuuden yhteiskuntaa kohtaan ja suorittamisen viimeiseen tippaan asti. No, täytin muotin. Valmistuttuani olin kaunis - kunnes huomasin, että uurteeni ja kulmani eivät sopineet yhteiskunnan aukkoihin.

 

Maanviljelijän, emännän ja veteraanin annan kaikkeni -asenteella ei selviä 24/7-maailmassa, jossa pitää suojata itse itsensä. Siniset ja oranssit silkkinauhat eivät kestäneet väestövastuureen vetämistä.

 

Luen ihmetellen sanojani vuodelta 1990. Olinko tosiaankin niin erilainen kuin tänään. Olinko 28-vuotiaana juuri valmistuneena lääkärinä noin sopeutuva? Kirjoitin runon eräässä kirjoittajakouluksessa. Muistan, kuinka olisin halunnut alkaa kirjoittajaksi lääkärin työn sijaan. Tuli taloprojekti, tuli asuntolaina, tuli perhe. Tuli valinnan paikka ja realiteetit ratkaisivat.

 

Muotti on tenhyt minusta muotoiseni. Tämän hetken minä katselee aikaa vähän etäämpää, ymmärtäen. Muotin jälkeen alkaa toinen vaihe, hioutuminen.

 

Kirjoitusharjoitus:

 

Etsi vanha tekstisi ja keskustele sen kanssa. Miten olet muuttunut? Miten haluaisit muuttua? Kirjoita avoimesti.
 

 

Share on Facebook
Please reload

Uusimmat blogitekstit

14.10.2019

26.8.2019

Please reload

Arkisto
Please reload

Tunnisteet
Please reload

Seuraa Sanamieltä
  • Black LinkedIn Icon

© 2019 Sanamieli

Rekisteriseloste  Sivustolla käytetty maalaus: Kaisu Heikkilä

Verkkosivut: Creado