Kirjoita, mitä mielessä on

Pienikin lapsi pystyy ajattelemaan, mitä toisella on mielessä. Tätä "mieli mielessä" -taitoa eli mielentämistä, mentalisaatiota, sanotaan ihmisten välisen suhteen perustaksi. Kirjallisuusterapeuttiset menetelmät sopivat hyvin mielentämisen harjoitteluun.

Vietin viime syksynä viikkoja päiväkodissa 1 - 6 -vuotiaiden lasten sekä aikuisten parissa. Kuin menin työparini Leenan kanssa lapsiryhmään ensimmäistä kertaa syksyllä, minua jännitti. Kerroin sen lapsille. Kaikenikäiset pikkuiset katsoivat minua mietteliäinä ja joku lapsista totesi sitten: "Ei sinun tarvitse pelätä."

Päiväkotijakso kuului Rinnalla-hankkeeseen, jossa olen mukana kirjallisuusterapeutin ominaisuudessa. Hankkeessa selvitetään millaisilla taide- ja kerrontalähtöisillä menetelmillä voidaan parantaa päiväkoti-ikäisten tunne- ja vuorovaikutustaitoja.

Minä löysin alter egokseni Niilo-siilin, vanhan käsinuken, jonka olin aikoinaan tehnyt omille lapsille. Siili ei ollut aikaisemmin käynyt kaupungissa eikä päiväkodissa ja se on mielikuvissani arka ja tarkkailee tapahtumia vähän syrjästä.

Niilo pääsi repussani päiväkotiin joka aamu. Se kertoi suullani ja kehollani tarinoita kotipihalta ja omasta pesästä. Tarinoissa oli kuohuttavia käänteitä ja Niilo sai kokea tunteita laidasta laitaan: jännitystä, iloa, pelkoa, surua, helpotusta, vihaa, rakkautta, ikävää.

Kertomusten lomassa keskustelimme lasten kanssa, miltähän Niilosta tuntuu. Lapset tiesivät senkin, missä suru tai ilo tuntuu. He elivät tunteita kehossaan: käpertyivät pelokkaaksi piikkipalloksi, näyttivät surullisen, voimattoman Niilon ilmeen ja liikkuivat kuten reipas kaivuri, joka ahersi Niilo kotipihalla.

"Miltähän rakennusmiehistä tuntuis?"

Yksi tarina kertoo siitä, että Niilo menettää pesän. Pesä oli kotitaloni takaportaiden alla (ihan oikeastikin), ja kun portaat rakennettiin valmiiksi, Niilon pesäreitti meni tukkoon.

"Onneksi siellä ei ollut poikasia!" Niilo totesi suullani. Sitten tuli viha ja lopulta suru, kun mitään ei voinut tehdä. Tuli ikävä omaa kotia.

"Puretaan portaat! Meillä on kotona saha." Viisivuotias poika näytti kuinka lauta sahataan poikki.

"Tai Niilo vois mennä piikkipalloksi ja syöksyä lautaan pahki. Se menis rikki", toinen ehdotti.

"Mutta miltähän niistä rakennusmiehistä tuntuis, jos niiden työ rikottais?" sanoi kolmas poika mietteliäänä.

Pysähdyimme ajattelemaan ja puhumaan rakennusmiesten mielestä ja siitä, että he tekivät työtään eivätka halunneet Niilolle pahaa. Minulle jäi tunne, että lapset oivalsivat sen, että samalla asialla on kaksi puolta, jotka kumpikin ovat tosia.

–

Kirjoitusharjoitus:

Etsi ajatuksiisi ihminen, jota sinun on vaikea ymmärtää. Tee kirjeharjoitus: kirjoita hänelle välissänne hiertävästä asiasta. Sitten kirjoitat, mitä hän vastaisi. Voit jatkaa tätä lähettämättömien kirjeiden ketjua niin kauan kuin koet tarpeelliseksi.

Monta minua -harjoitus: katso itseäsi toisen silmin. Kirjoita, millaiseksi hän sinut ajaittelee, mitä hän olettaa sinun mielessäsi olevan. Ehkä löydät uusia puolia itsestäsi ja tästä toisesta henkilöstä.

Luettavaa: Matti Keinänen, Minna Martin: Mieli meissä. Tasapainoista arkea mielentämisen keinoin. Kirjapaja 2019.