Nähdä ja kertoa

Kotimatkan tie kaartuu kohti Juurusojan siltaa.

Tietä reunustavat koivut ovat kasvaneet ulos istutussäkeistään, taloja korkeammiksi. Ne muodostavat keltaisen tai vihreän tai mustavalkoisen holvin.

Sateella, kun valo taittuu pisaroissa ja puiden lehdet ovat tippuneet pois, koivujen oksistot ovat kuin valokehät katulamppujen valoja vasten.

Vuosia sitten, kun puut olivat vielä nuoria, sain siskoni kylään ja seuraksi sadekävelylle. Tutkimme valojen kehiä ja puhuimme siitä, kuinka ihmeellistä on nähdä ja kuinka hyvältä tuntuu puhua toisen kanssa, joka myös näkee.

Tässä kohdassa sisko kävelee yhä vieressäni.