Kirjoitan. Miten pysyn kirjoittajan tiellä?

MIkä auttaa kirjoittajaa aloittamaan, jatkamaan ja saamaan kirjoitus valmiiksi?

Kirjoitan mielelläni ja vapaaehtoisesti. Näytölle tai paperille ilmaantuvat sanat kertovat minulle, mitä ajattelen ja koen. Huojennun ja ilahdun, kun sisäinen sekamelska selviää.

Perheenikin tuntee minut ja ehdottaa kirjoittamisviikonlopua, kun alan näyttää huonosti voivalta. - - "Pitäisikö sinun lähteä kirjoittamaan?"

Siinäpä se. Vaikka tiedän, mikä on minun viisastenkiveni, en osaa ottaa sitä aina käyttöön.

Kompuroin kirjoittajan tiellä, juutun esteisiin ja käännyn vääristä risteyksistä. Mikä auttaa minua pysymään kirjoittamassa, palaamaan ja jatkamaan keskeytysten jälkeen?

Aihe on minulle kuuma - herkullinen - tärkeä - vaikea juuri nyt, kun tietokirjoittajakoulun toiseksi viimeinen kuukausi alkaa. Tunnesukupuun sanoittaminen on vielä kovin kesken. Siispä autan itseäni ja sinua, kirjoittaja, ja kerään tähän postaukseen niitä keinoja, jotka saavat minut pysymään kirjoittajana. Osa keinoista on Kriittisen korkeakoulun oppeja Severi Hämäriltä, toisilta kouluttajilta tai kirjoittajilta. Kiitos heille!

Aloita pienestä

Istu näppäinten tai kirjoitusvälineiden pariin ja päätä kirjoittaa 15 minuuttia, tai 25 minuuttia (Pomodoro-tekniikka). Aseta ajastin hälyttämään haluamasi ajan kuluttua. Pidä tauko ja ota toinen spurtti. Ja kolmas ja neljäs. Ehkä sinulle käy kuten minulle, että teksti vetää mukaansa etkä tarvitse enää ajastinta.

Pieni voi tarkoittaa minulla myös yksikertaista, rajattua aihetta. Kirjoitan listan muistoista, joista haluan kertoa. Kirjoitan sisällysluettelon luonnoksen. Kirjoitan kysymykset, joihin haluan kirjassani vastata.

Tee suunnitelma

Suunnittele, minä päivänä tai mihin aikaan kirjoitat. Varaa aika kalenteriin ja pysy siinä. Kirjoittaminen on tehtäväsi, sinun oma tilasi. Suunnittelet ehkä myös sen, mihin aiheeseen keskityt kunakin päivänä.

Huomaan, että en ole kovin suunnitelmallinen kirjoittaja, mutta tarvittaessa pystyn siihen. Kirjoitan esimerkiksi lehtijutut ja -artikkelit siten, että kirjaan ensin pääkohdat ja luonnostelen tekstin rungon. Sitten kirjoitan lihaa luiden ympärille ja lopuksi vielä editoin tekstin. Tämä blogikirjoitus syntyy suunnittelun ja luonnostelun avulla.

Aloita helposta

Jos kirjoitusvire on heikko, mutta tekstiä pitäisi saada aikaan, voit aloittaa helposta ja mieluisasta aiheesta. Kaikki on eteenpäin.

Minun kirjoituspolullani on ollut kovia nousuja ja vaikeita laskuja. Jollakin tasanteella päätin, että saan kirjoittaa sitä, mikä tuntuu kaikkein helpoimmalta ja mukavimmalta sillä hetkellä. Niinpä jatkoin kirjaan tulevilla esimerkkiteksteillä. Luin asiakkaitteni ja omia käsin kirjoitettuja tekstejä puhekirjoitusohjelmaan. Lisäsin kappaleet ja korjasin joitakin kirjoitusvirheitä. Siinä se. Kirjoitukseni edistyi jälleen monen sivun verran.

Rakenna olosuhteet

Missä paikassa ja mihin aikaan kirjoitus sujuu parhaiten? Tarvitsetko kupin kahvia tai teetä, tutun maiseman tai tuolin? Tai riittääkö sinulle, että viimeinen lähtijä on sulkenut ulko-oven? Tiedät, että seuraavat kolme tuntia ovat sinun. Ennen kuin pikkukoululainen palaa.

Minä tarvitsen omaa, rauhallista tilaa, että pystyn keskittymään uuden luomiseen. Kun kirjoittaminen on hyvässä vauhdissa, pieni taustahäly ei vaimenna tekstin imua. Vastamelukuulokkeet lisäävät henkisen tilan tuntua.

Rutiini

Rutiini vahvistaa haparoivaa toimintaa. Kirjoitat joka aamupäivä 10 - 12 tai käytät jokaisen perjantain kirjoittamiseen. Palaat tekstin pariin joka maanantaiaamu ja katsot, missä olet menossa.

En ole rutiini-ihminen. Tämän kevään kirjoittajakoulun aikana olen kuitenkin varannut yhden viikon kirjoittamiselle ennen jokaista tekstien palautuspäivää. Kalenterissa on mustikansininen palkki ja teksti Kirjoittamaan. Vaikka kuukauden muut päivät olisivat kuluneet arkiseen puuhailuun, nuo viisi päivää omistan Tunnesukupuulle.

Yhteisön tuki

Kirjoittajat ovat mielestäni ja kokemukseni mukaan eräänlainen heimo, ryhmä ihmisiä jotka nauttivat sanojen ilmaantumisesta paperilla tai näytölle. Kirjoittajat antavat toisilleen verratonta tukea ja ovat vielä kiinnostuneita sinunkin tekstistäsi.

Kirjoittajatreffit toimivat minulle. Sovimme yhden-kahden kirjoittajan kanssa tapaamisajan ja -paikan, luemme tekstejä, kirjoitamme. Juttelemme. Teksti edistyy ja kirjoitusvire säilyy.

Yhteisö ovat myös ne ihmiset, joille kerron kirjoitusprojektistani. Sinä, blogin lukija, ihmiset sosiaalisen median verkostoissani, läheiset ja tuttavat. Tuntuu hämmentävältä, kuinka moni teistä on sanonut odottavansa kirjaa. Se kannustaa kirjoittamaan.

Muista tavoite

Miksi aloit kirjoittaa? Mitä halusia saada aikaan, mitä sanoa? Kenelle sinulla on asiaa? Kun palaat silloin tällöin lähtöpisteeseen, kirjoittamisen kipinä syttyy uudestaan. Onko tavoite vielä sama?

Tunnesukupuu-kirja on syntymässä, jotta mahdollisimman moni saa käyttöönsä sukupuun ja terapeuttisen kirjoittamisen muutosvoiman. Viime kädessä motiivini on ihmisten auttaminen ja hyvinvoinnin lisääntyminen heidän oman toimintansa avulla. Kun kirjoitan tätä, tuntuu että olen ajatteluni ytimessä.

Aikataulu

Milloin haluat pidellä valmista kirjaa käsissäsi? Tuleeko aikataulu ulkopuolelta, työnantajalta tai tilaajalta? Aikataulu tukee kirjoittamista ja saattaa myös piiskata urakoimaan. Millainen deadline saa kirjoittamisesi sujumaan?

Herkkäkorvainen tyttö -kirjani ilmestyi sinä vuonna kun täytin 60 vuotta. Kuusikymmentä vuotta tuntui niin korkealta iältä, että oli toteutettava se, mistä olin aina haaveillut: oma kirja.

Tunnesukupuu-kirjaa vauhdittaa ystäväni lause: "En taida ehtiä lukea sitä."

Haluan kirjoittaa, että hänkin ehtisi lukea. Vaikkapa vain käsikirjoituksen.

Myötätunto - saan kirjoittaa

Tavoite ja aikataulu saattavat piiskata kirjoittajan uupumisen partaalle. Elämä pudottelee kivenmurikoita tielle ja oma mieli ja keho muistuttavat rajoista.

"Ei kirjoittamisen takia kannata uupua", muistutettiin koulutuksessani.

Ei kannata.

Päätin kokeilla mielen voimaa kirjoittamiseen. Vaihdoin "pitää kirjoittaa" näkökulman toiseksi. Nyt ajattelen, että "saan kirjoittaa". Minulla on mahdollisuus ja välineet, osaamista ja asiaa. Kirjoittaminen tuntuu nykyisin erilaiselta: rennommalta ja lempeämmältä.

Muista lahjasi lukijalle

Loppuun kirjoitan muistiin ajatuksen, jonka kuulin Me and Orla -podcastista. Ihmisillä on oikeus saada lukea kirjasi. Ajattelepa, jos ... olisi jättänyt kirjoittamatta ja julkaisematta kirjansa. Mitä ilman sinä olisit jäänyt?

Minulle tuli ensimmäisenä mieleen Martti Lindqvistin kirja Auttajan varjo. Kiitos Martille, että hän kirjoitti!

Tilaa Sanamielen uutiskirje. Saat sähköpostiisi tiedon, kun uusi blogipostaus ilmestyy.