Kuinka kirjoitetaan sukupuusta. Tove nojasi sukupuuhun ja kuvasi, kuinka se huojuu.

Keskustele lapsen kanssa ja kirjoita dialogi talteen.

"Minä en kaikkina päivinä muista ihan tarkkaan. Kuka se oli joka piti perää?

Vaarisi tietysti, isoäiti sanoi, siis se jonka kanssa minä olin naimisissa.

Oletko sinä naimisissa! huudahti Sophia suunnattoman hämmästyksen vallassa.

Haaskamaisen tyhmä juttu, isoäiti mumisi, ääneen hän sanoi: Näistä sukupolviasioista saat kysyä isältäsi, sano että piirtää sen paperille. Mikäli sinua huvittaa."

Tove Janssonin Kesäkirjan tyttö Sophia asuu saarella isoäidin ja isän kanssa. Kirjan alkupuolella käy ilmi, että tytön äiti on kuollut.

Isä uppoutuu työhönsä ja isoäiti pitää huolta lapsesta.

Isoäiti haluaisi levätä, mutta Sophia vetää hänet vierelleen ja saa mukaan luvattomalle retkelle rotkon reunalle, ryömimään tiheikköön ja uimaan mereen, veistämään eläimiä puusta, rakentamaan uppoavaa kaupunkia, tarinoimaan, tarinoimaan.

Kuolema, pelko, helvetti, taivas, raadot ja luut. Elämän keholliset rajat joutuvat päivittäin testatuiksi.

Äidin ikävää ei kerrota suoraan, mutta sen varjo on leikkien ja repliikkien takana.

Jansson kirjoittaa elämän tarkoituksen, ihmisten arvomaailmat ja periaatteet sekä ihmisten välisen yhteyden yksinkertaisiksi sanoiksi, jotka painavat paljon.

Poimin mustaherukoita saaren asukkaiden, isoäidin, Sophian ja isän kanssa. Äänikirjan lukija Linda Liukas talutti minut ystävällisesti perheen näyttämön ääreen.

Piirsin sukupuun - tietysti - mielessäni paperille. Se on runko, kertomus antaa sukupuulle lehdet tai neulaset, jotka saavat oksat heijaamaan tuulessa.

Tove Jansson: Kesäkirja. WSOY 1973. Alkuperäinen teos Sommarboken.

_

Kirjoitustehtävä:

Kuvittele vuoropuhelu lapsen kanssa. Puhukaa elämästä, kuolemasta, luonnon laeista.