Lopeta auttaminen

Auttaja tarvitsee toimivat työkalut.

Voiko tätä sanoa ääneen, voiko tästä kirjoittaa?

Et jaksa nyt sairaita, sairautta, avuttomuutta etkä kehnoutta. Tiedät, että näin ei kuulu puhua, vaan sinun pitää olla suopea, empaattinen ja avulias ja kuunnella lähimmäisen avunpyyntöjä ja -vihjauksia.

Entä jos et jaksa nyt - enää - tällä hetkellä?

Oma herkkyys, perheenjäsenten hauraus ja läheisten tiukilla olo kutistavat elämää ja vapautta ja syövät tarmoa. Yleiset huolet ja huonot uutiset sattuvat. Mistä ammennat potilaille tai asiakkaille?

Auttajan sädekehä loistaa kirkkaana ulospäin mutta samalla se saattaa häikäistä auttajan omat silmät. Et enää näe, että sinun kehosi toimii samojen inhimillisten lakien mukaan kuin autettavien. Mielen herkkä järjestelmä on vielä salaisempi, eikä sen jumittamista halua huomata.

“Väsyttää.” “En muista.” “Ärsyttää.” “Ei kiinnosta.” “Ihan sama.” “Mitä väliä.” “En osaa.” “Tää on turhaa.”

Silloin kun sinun palvelukoneistosi alkaa oikutella, et suinkaan jää lomalle (“Kuka muu osaa tai voi tehdä työn?") vaan jatkat päivää ja annat vielä yhden kiireajan.

Teologi Martti Lindqvist (1945 - 2004) sanoo jotenkin siihen tapaan, että auttajan olisi hyvä lopettaa auttamistyö, jota tekee hampaat irvessä tai hammasta purren. Vain hyvästä käsin auttaminen palvelee autettavaa ja auttajaa.

Mitä sinun pitäisi tehdä kun huomaat, että olet tukehtumassa auttamiseen?

Helpottaisiko se, että pysähdyt kuuntelemaan millaista apua itse tarvitset?

Tarvisetko lepoa, hoivaa ja hoitoa, rakkautta, silitystä, aikaa?

Tarvitsetko sen, että joku sanoo “Olet arvokas ihminen, vaikka et auta toisia. Olet ihminen, joka voi pyytää jotain. Kuten muutkin tekevät.”

----

Mistä auttajia tulee? Tutustu Suvun tarjoamiin rooleihin

–

Kirjoitustehtävä:

Kirjoita sensuroimatta, mitä ajatuksia ja tunteita kirjoitus herättää.

Luettavaa:

Lindqvist Martti: Auttajan varjo (Otava 1990)