Haen katsetta. Kirjoita koronavuoden tuntemuksia.
Hapuilen kättä.
Haen katsetta.
Etsin ihmisen ääntä.
Verenkierto ei lämmitä muovia, ei metalleja.
Hapuilen näppäimiä.
Tuijotan kameraa.
Tarvitsen merkin joka vahvistaa, että sinä olet,
että me olemme yhä.
Etsin tuttuja piirteitäsi ruudulta, kuulen teknisen äänesi.
Löydän sinut toisenlaisena, muuttuneena.
Vuosi on painanut kasvoillesi merkin,
hiuksesi ovat unohtaneet ystävät,
äänesi muistaa yksinäiset kuukaudet
- ja ryhti:
et jaksa ojentautua, kurottaa kattoon päälaellasi.
Mutta me kosketamme vielä toisiamme,
käsi tarttuu käteen,
istumme kylki kyljessä,
hengitämme yhdessä saman huoneen ilmaa.
–
Kirjoitin, miltä tuntuu juuri nyt, kun on toinen koronavuosi ja etäisyyden pitäminen jatkuu.
Miltä sinusta tuntuu juuri nyt?
Kirjoita spontaanisti, anna tunteiden ja ajatusten virrata.