top of page

Ihmisen arvo


Vesivärimaalaus, jossa sininen ja punainen iso sydän.
Sisareni maalaukset ovat iloisia.


Vaaleantunkkaiset seinät, säästeliään kokoiset ikkuna-aukot, tummuneet puiset tukirakenteet, koulumainen pöytäjärjestys. Tuntuu, että ympäristö korostaa perinteitä ja muuttumatonta tietoa.


Lääketieteellisen valmennuskurssi kestää kuukauden ja nyt on psykologian opintojen vuoro. Kuuntelen kiinnostuneena psykologin luentoa. Aine on minulle uusi, sillä keskityin lukiossa kemiaan, fysiikkaan ja biologiaan.


Nainen kertoo älykkyydestä.


"Kehitysvammaisten älykkyysprofiili vaihtelee, mutta he ovat siis heikkolahjaisia, vajaaälyisiä tai imbesillejä. Epäilen voiko sellainen elää ihmisarvoista elämää."


Nainen heilauttaa punertavia hiuksia ja jatkaa luennoimista.


Tuijotan nuorta naista. Hän on vähän minua vanhempi, asiantuntija. Hän on juuri sanonut jotain, mitä en voi käsittää enkä allekirjoittaa.


Kyllä, on totta, että sisareni tarvitsee apua ja huolenpitoa joka päivä. On totta, että hän maksaa yhteiskunnalle paljon, koska häntä on operoitu ja hoidettu, kuntoutettu ja avustettu. Mutta psykologi ei tiedä kaikkea.



Myöhemmin teen lehtijutun sikiöseulonnoista.


Haastattelen siihen tutkijaa, joka kritisoi sitä, että vanhempia ohjataan seulontoihin ja abortteihin. Nykyisen mallin tavoitteena on, että vanhemmille ei syntyisi sairaita lapsia. Vanhempien täytyy pitää lujasti kiinni ja puolustaa arvojaan, jotta vammaiseksi todettu lapsikin saa elää.


Tänäänkin sisareni nauttii elämästään, sen näkee hymyilevistä silmistä.

Hänelle kuuluu aina hyvää. Hän suorittaa itselleen sopivan kokoista tehtävää tunnollisesti ja onnellisena.

Hän pitää soittamisesta, laulamisesta, neulomisesta, tarinoinnista, ystävistä.

Hän haluaa syliinsä vauvat ja taaperot.

Hän kohtaa lapset ja aikuiset samalta tasolta, ammattiin tai asemaan katsomatta.

Hän puhuu ihmisistä etunimillä. He ovat samanarvoisia.

Joku hänen ystävistään käyttää pyörätuolia, joku viittomia.

Hän näkee aidon ihmisen, ei rajoitteita.


Uskon, että sisareni kohtaisi psykologiluennoitsijankin arastelematta. Hän kertoisi, että harmaa villapusero on kohta valmis ja hän on kutonut sen melkein kokonaan itse. Senkin hän sanoisi, että kohta tulee joulu ja hän saa viettää sen veljen perheessä.


Comments


Uusimmat blogitekstit
Arkisto
Tunnisteet
Seuraa Sanamieltä
  • Black LinkedIn Icon
bottom of page