Iltaruskon lupaus

Sateisen päivän iltana paistaa aurinko ja värjää laskiessaan pilvet hempeillä sävyillä.

En palauta mieleen valon taittumista eri ilmakerroksissa enkä etsi internetistä tietoa siitä, minkä mantereen palokaasut ja hiukkaset tarjoavat minulle tämän taideteoksen.

En jää tuijottamaan kotiristeyksessä vaihtuvia punaisia, keltaisia ja vihreitä valoja, vaan katson niiden yli.

Mitähän vanhaäiti ja vanhaisä, mummi ja pappa sanoisivat Kainuuntien liikenteestä. Heidän aikanaan, yli sata vuotta sitten Kajaanin tie oli Heikkilänkankaan takana, miltei kilometrin päässä jokirannasta. Tiellä kulkevat hevoset ja harvat autot eivä juuri häirinneet rannan asukkaiden elämää.

Palaan eilisen illan tunnelmista tähän hetkeen ja rotinaleipomusten tuoksuun. Haluan perheen nuorimman huomiseen tilaa toivolle ja iltaruskon lupaukselle. Levitän kuorrutusta suklaapiirakan päälle ja ajattelen, että pieni poika on tervetullut. Pojan vanhemmilla ja meillä kaikilla on syytä juhlaan.