Lepovaihe

Siinä missä heinäkuun aamu surisi, pörisi ja hehkui, syyskuinen iltapäivä on vaiti. Tienvarret on niitetty.

Pientareet ja niityt tuoksuvat muhevasti. Putkikasvin vaaleiden ja hentojen kukintojen paikalla on litteitä siemeniä. Kukinto on kuin koru.

Pientareet tallettavat siemeniä ja uusi elämä nousee talven jälkeen ruskeasta maasta.

Ruskea, marto maa ja maahan putoilevat keltaiset lehdet eivät enää tee minua alakuloiseksi kuten oli joskus. Silloin syksyn tulo tarkoitti minulle kuolemaa.

En muista, kuka palautti mieleeni, että syksy ja talvi kuuluvat luonnon sykliin tarpeellisena lepovaiheena. Kasvit valmistautuvat seuraavaan kasvukauteen.

Voisiko ihmisen levon tarpeella olla samanlainen tehtävä? Uudet alut, kasvu ja muutos vaativat rauhaa.

Puhuin eräälle ystävälle, että en ole saanut tehdyksi mitään. Hän muistutti, että olen ajatellut paljon ja tehnyt päätöksiä. "Se on näkymätöntä, mutta tärkeää tekemistä."