Sata tarinaa - sata kanadansuomalaista
Ensimmäisenä Kanadan-päivänä ajelimme puolen tunnin päähän kotoa, Udoran Cedar Parkiin, jossa on kanadansuomalaisten mökkikylä ja yhteisötalo. Avustimme siskoani järjestämään ruokailun ja pullakahvit Toronton suomalaisen seurakunnan eläkeläiskerholaisten retkelle.
"Onko täällä pullaakin", moni ilahtui. Kardemumman maku taitaa tuoda mieleen muistot Suomen kodista tai sukulaisista.
Istuin parissa pöydässä juttelemassa ruokailijoiden kanssa. Ennen kuin ehdin esitellä itseäni tai kysellä tarinoita, sain kuulla kuinka Kaarina oli kirjoittanut elämästään kirjan. "Koska eiväthän nuoremmat tiedä mitään siitä, millaista täällä oli aikoinaan." Hän oli tullut Kanadaan 1970-luvulla.
Yksi jos toinenkin retkeläinen kertoi kohtaamisista ja tapaamisista Udorassa. Oli telttailtu, pidetty leirejä, tavattu ensi kerran puolison kanssa.
Mökkialueella on noin sata pienehköä asumusta väljillä tonteilla. Hiekkatie mutkittelee havupuiden ja lehtipuiden sekä nurmikkoalueiden välissä. Alueen laidassa virtaa uimakelpoinen joki.
Mökkien omistajat ovat vanhentuneet ja moni mökki lähes käyttämätön, joten mökkeilijä saa olla omassa rauhassa.
Siskoni lupaili, että saamme heidän perheensä mökin käyttöömme, kun tulee oman tilan tarve. Ei hullumpi tarjous!
Kerron elo-lokakuussa 2023 kuulumisia Kanadasta. Asumme puolisoni kanssa siskoni perheen luona suur-Toronton alueella ja pääsemme tutustumaan tähän pinta-alaltaan maailman toiseksi suurimpaan valtioon.